Ei menny niin kuin Strömsöössä

Kai teilläkin on joskus sellaisia aikoja, kun tuntuu, että mikään ei mee niin kuin on suunnitellut? No, täällä on semmosia tuntemuksia ollut viime aikoina turhankin paljon. Täällä on nyt jouduttu pohtimaan meidän tulevaa kevättä ja kesää uudestaan ja tekemään suunnitelmiin muutoksia. Hirvittävän vaikean päätöksen jouduin tekemään, eikä siitä selvitty ilman itkua ja ahdistusta. Mutta nyt alkaa helpottaa, kun on vihdoin saatu päätettyä miten meidän vuosi jatkuu.

Mä en nimittäin aloitakaan Noshin myyntiedustajana. Yksinkertaisesti mun voimat ei riitä työjuttujen pyörittämiseen tällä hetkellä. Meillä on ollut jo liian monta huonoa yötä takana ja se on jo pitkään näkynyt mun jaksamisessa. Tähän päälle vielä Eetin allergiaepäilyt (luultavasti on siis jotain muutakin nyt kuin se kananmuna). Mä saan siis nyt keskittyä "vain" tähän äidin rooliin, ainakin toistaiseksi ja oon siitä iloinen. Tottakai mä murehdin sitä, että miten me kotihoidontuella pärjätään, mutta eikö kaikkeen lopulta löydy ratkaisu. Niin ja onnea vaan niille lapualaisille äideille, jotka tulee saamaan kesäkuussa alkavan kuntalisän, voi hohhoijaa miten typerät ehdot siihen oli laitettu.... Ei siis kuuluta siihen onnelliseen kastiin, joka tulee saamaan 300€ ylimääräistä kuukaudessa tän arjen pyörittämiseen.

Mutta eikö se tästä helpota. Nyt saan huokasta helpotuksesta, että mun ei tarvi jaksaa mitään ylimääräistä. Olihan se tosi kova pala myöntää itellensä, että ei jaksa. En oo tottunut sellaiseen. Mutta tällasta se elämä välillä on!

Mutta onneksi viikonloppuna mulla on kivaa ohjelmaa tiedossa, se tulee kyllä todellakin tarpeeseen! Ja hei, eka herkkupäiväkin koittaa tälle vuotta! Oon niin ylpeä itestäni, että en oo retkahtanut, vaikka meillä on ollut vuosisadan raskain vuodenaloitus. Syön siis viikonloppuna hyvillä mielin herkkuja :)

Sellaista tänne, onneksi nyt alkaa olemaan kevyt mieli, kun on saanut päätöksen tehtyä.

Hirveä viikko

Tsiisös mikä vuoden aloitus meillä on ollut. Huhhuh, toivottavasti täällä sais pikkumies olla näiden sairastelujen jälkeen pitkän aikaa terveenä! Uusi vuosi vaihtui pikkuista nuhapotilasta hoivatessa. Edelleenkin on nuhaa, mutta sekin paranemaan päin. Korva- ja silmätulehduskin tuli siinä samassa rytäkässä ja se tietysti on vaikuttanut pikkumiehen ruokahaluunkin. Antibiootti pisti mahan sekaisin (vaikka sai maitohappobakteeriakin), mutta loppiaisilta teki viikosta aivan kamalan. Eeti nimittäin sai joko kananmunasta tai kefeksinistä allergisen reaktion :( Itse epäilen enemmän kananmunaa, kun E oli juuri 5 minuuttia aiemmin syönyt sitä, mutta myös kefeksin voi olla syyllinen, ainakin lääkärin mukaan. E nimittäin veti aivan valkoiseksi, alkoi vaikertamaan ja haukottelemaan syömisen päätteeksi. Meidän oma päivystys oli jo mennyt kiinni, joten soitin sitten Seinäjoelle. Ja sieltä käskettiin lähteä näytille ja jos tilanne muuttuu, niin soittaa hätänumeroon. Tässä kohdin tajusin, että luultavasti E sai allergisen reaktion. Hengitys kulki kuitenkin (nuhaisella nenällä tokikin) ihan normaalisti, joten ei muuta, kuin auton kyyttiin ja kohti Seinäjokea. Ja tottakai juuri tuolloin oli 27 astetta pakkasta, eikä auto meinannut lähteä käyntiin ja takaovetkaan eivät auenneet, joten jouduimme kömpimään sisälle etuoven kautta. Ei päästy kovin pitkää matkaa, kun E oksensi haalarinsa sisälle :( Tästä mä tietysti säikähdin ja mietin koko ajan, että soitanko jo ambulanssin vastaan, mutta päästiin lopulta perille, aivan hermona, kun autokaan ei kulkenut kuin 80km/h, kun se oli niin jäässä!

Keskussairaalan päivystyksessä E sai koko kroppaan punoittavan ihottuman joka ilmeisesti kutisikin kovasti :( Onneksi hengitystiet pysyivät auki. Siellä E oksensikin pari kertaa ja sai lopulta antihistamiiniannoksen. Kritisoin kovasti lääkäriä joka ei antanut edes kortisonia lihakseen, mielestäni olisi pitänyt antaa, mutta kyseinen keikkalääkäri oli eri mieltä. Ekaa kertaa lapsen kanssa törmäsin muuten empatiakyvyttömään lääkäriin, Lapualta meillä on vaan hyviä kokemuksia! Lopulta palasimme yöksi kotiin, E väsähti sairaalareissusta kovasti ja nukkui koko kotimatkan, unissaan vaikertaen. Kotona E:n sai siirtää suoraan nukkumaan yöunia. Yöllä oksensi vielä kerran mun päälleni imetyksen päätteeksi, mutta sen jälkeen alkoi masu rauhoittumaan. Ripuli kylläkin yltyi pariksi päivää ja nesteytyksestä jouduttiin huolehtimaan extrapaljon, ettei oltais jouduttu osastolle pikkumiehen kanssa. Seuraavan päivän E lähes tulkoon nukkui kokonaan, heräsi vain syömään välillä. Rintamaito vain kelpasi, mutta onneksi edes se. Nyt jo syö lähes entiseen tapaan muutakin ruokaa. Masu oli kipeänä pari päivää ja yölläkin piti pikkuista rauhoitella kanniskelemalla ja laulamalla pitkin kämppää.

Kaksi päivää loppiaisen jälkeen, E sai lyhyessä ajassa nokkosrokon koko kroppaan ja taas mentiin päivystykseen, tällä kertaa onneksi oman paikkakunnan. Siellä todettiin, että ihottuma oli nokkosrokkoa ja pitäisi mennä itsekseen ohi, ja niin se menikin parissa tunnissa. Epäselväksi jäi, että oliko kyseessä jälkireaktio, uusi allerginen reaktio vai flunssainfektion aiheuttama. Pikkuisella kun oli pari päivää kuumettakin.

Onneksi nyt viikonloppuna täällä on ollut sama virkeä ja iloinen pikkumies kuin ennen sairasteluja ♥ Enää ei vaivaa kuin nuha ja se tuntuu näiden vastoinkäymisten jälkeen pikkujutulta. Tällä viikolla on enemmän valvottu öitä kuin nukuttu ja näitä univelkoja tasaillaan varmasti vielä pitkään, mutta onneksi päästiin taas säikähdyksellä. Mulla on varmaan harmaita hiuksia päässäni enemmän kuin koskaan ennen. On aivan hirveää, kun oma lapsi sairastaa etkä pysty poistamaan toisen kärsimyksiä. Jatkossa joudun kyllä miettimään todella tarkkaan, mitä ruokaa uskallan Eetille antaa. Kananmuna nyt on tietysti poissa, ainakin toistaiseksi E:n ruokavaliosta ja varmuuden vuoksi mäkään en sitä syö.

Onko siellä muita, joiden lapset ovat saaneet allergisen reaktion? Oisko muuten ehdottaa mitään facebook-ryhmää, jossa olis muita allergisen lapsen vanhempia tai jotain vertaistukiryhmää? Sellaiselle ois nyt tarvetta ♥

Mutta jotain positiivistakin :) Eeti alkoi eilen jumppaamaan itseään konttausasentoon, ei oo siis aiemmin sellaista osannut :) Tätä taitoa piti tietysti viime yönä treenata omassakin sängyssä ja kurkkia salaa äitiä pinnojen välistä ;) Hahah, ei siis vieläkään nukuta yhtään paremmin, mutta onpahan hyväntuulinen vauva :) ♥  Ja eilen pääsin ystävän kanssa päivällä muutamaksi tunniksi shoppailemaan ja ulos syömään, teki kyllä äärettömän hyvää, varsinkin kun en oo koko viikkona poistunut kotoa kuin lääkärireissuille. Eikö se tästä taas, pikkuhiljaa. Kyllä mun on jo niin ikävä meidän normaalia arkea!

Vuosi 2015

Vuosi vaihtui ja mä oon täällä miettinyt mennyttä vuotta. Mulla on ollut kyllä niin ikimuistoinen, ihana, raskas, mutta silti palkitseva vuosi ♥ Kaikista ihanin asia on tietenkin Eetin syntymä ♥ Monenlaista muutakin on vuoden varrella tapahtunut ja niitä on kiva muistella :).

Tammikuussa 2015
Pitkäaikainen sijaisuuteni sairaanhoitajan hommissa päättyi ja vaihdoin työpaikkaa hetkeksi tk:n vuodeosastolle. En siellä kuitenkaan kauaa pystynyt olemaan, kun työ oli niin fyysistä, että aloin saada supistuksia, jolloin jäinkin sairaslomalle ja sen jälkeen työttömäksi äitiysloman alkamiseen asti. Töitä oli tosi vaikea saada, kun raskausviikkoja oli jo yli 20. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä nautin kotona olemisesta ja sain ainakin levättyä tarpeeksi.

Salilla pystyin käymään ihan loppuraskauteen asti, mistä olin erittäin onnellinen ♥

Masu viikolla 28 :)

Helmikuussa 2015
Nähtiin paljon ystäviä, käytiin mm. Raumalla ystäväpariskunnan luona, vietin saunailtaa ystävän kanssa täällä meillä, kävin hierojalla ekaa kertaa raskausaikana ja yläselän jumit helpottui huomattavasti urheiluhierojan käsittelyn jälkeen. Vietettiin T:n kanssa ystävänpäivää käymällä ulkona syömässä, askartelin Eetin kummeille kortit, joilla pyysimme heitä tärkeään rooliinsa ja suunnittelin vuokrakämppäni pintaremonttia.

Maaliskuussa 2015
Vuokrakämppäni pintaremontin aika koitti, urakka olikin suurempi, kuin olin etukäteen osannut odottaa. Meillä meni monena iltana puoleenyöhön urakkaa tehdessä, mutta onneksi meillä oli ahkeria apulaisia mukana, muuten ei olisi homma valmistunut aikataulun mukaan.

Järjestin myös hyvälle ystävälleni polttarit toisen kaason kanssa ja meillä oli hauskat kekkerit Tampereen maisemissa :)

Polttareiden kuningatar ♥

Kaasot :)

Mulle järjestettiin yllätyksenä babyshowerit, on mulla ihania ystäviä ♥ T oli juonessa mukana :)

Sormusennustus menossa...

Ihania herkkuja ♥

Lisäksi maaliskuussa meillä kävi kuvaaja kotona ottamassa meistä odotusajan kuvia :) Ja niin mahtavia kuvia tuli :)

Ja ehdittiin me vaunutkin vielä hankkimaan maaliskuun aikana :) Monenlaista tekemistä oli tää kuukausi täynnä :)

Huhtikuussa 2015
Laskettu aika alkoi pikkuhiljaa lähestymään, mutta "inu" päätti pysyä yksiössään koko kuukauden. T valmistui personal traineriksi ja järjestin hänelle juhlat sen kunniaksi! Vielä jaksoin touhuta masun kanssa :)

Saatiin vihdoinkin laitettua "inulle" sänky ja hoitopöytä valmiiksi, sairaalakassia en kyllä pakannut... (Arvasinko kenties, että sitä ei vielä hetkeen tarvita ;))

Tein uuden blogipohjan ja siirryin kirjoittelemaan juttujani sinne. Suurin osa tähän mennessä ilmestyneistä kuvista tässä postauksessa on siis mun vanhasta blogista, joka vielä toistaiseksi on auki, mutta varmaan piakkoin sen suljen, kun en sinne kerta enää päivittele.

Tässä vauvamasu rv 40 :)

Vappuaattoa vietettiin edelleen yhtenä palasena, kovasti jo odotin synnytystä, mutta "inu" antoi vielä odottaa itseään....

Toukokuussa 2015
Vihdoin koitti Eetin syntymä, kaksi viikkoa yli lasketun ajan eli 9.5 :) Ikimuistoinen päivä ♥ Synnytys oli tietyllä tapaa rankka (vaikka koin kyllä, että siitä selviää ja pärjäsin suhthyvin oikein ajoitettujen kipulääkitysten ansiosta) ja olin surullinen siitä, että Eeti joutui heti vastasyntyneiden teholle, mutta onneksi E pääsi viiden päivän päästä kotiin meidän kanssa ♥ Kumpikin oltiin siihen mennessä parannuttu tulehduksista, joita saimme synnytyksessä. Oli todella vaikea uskoa, että nyt me vihdoin saimme pikkuisemme maailmaan ja meidän koko elämä muuttui totaalisesti ♥ Huhhuh, vieläkin alkaa itkettämään, kun niitä aikoja muistelee. Kuinka onnellisia me oltiin (ja ollaan edelleen), vaikka fyysinen kunto oli mulla ja pikkumiehellä huono. Onneksi kumpikin meistä parantui nopeassa tahdissa. Ensimmäisen äitienpäiväni vietin vst:lla vuorokauden ikäistä vauvaani hoivaten ♥

Mun pieni rakas ♥

Tässä ollaan juuri saavuttu sairaalasta kotiin :)

Kuun lopussa pääsimme jo juhlimaan ensimmäisiä juhlia perheenä :) Ensin juhlimme ystäväni häitä ja minä olin kaason roolissa. Seuraavana päivänä oli vaarini 80-vuotisjuhlat. Muuten vietimme tavallista vauvaperheen elämää, toki meillä kävi perhettä ja ystäviä kylässä, mutta maltilliseen tahtiin.

Kesäkuussa 2015
Juhlimme lisää, nimittäin siskoni ja nuorempi veljeni pääsivät ylioppilaiksi :) Ja samassa kuussa juhlimme jo Eetin ristiäisiä :)

Ristiäisviikolla tulin sairaaksi ja olin kovassa kuumeessa monta päivää. En vieläkään ymmärrä, kuinka selvisin tuosta viikosta ilman apua, T:kin oli palannut jo isyyslomalta takaisin töihin. Onneksi ehdin juuri parantumaan Eetin ristiäispäivään mennessä.

Ristiäisten jälkeen alkoi T:n kesäloma ja saimme taas viettää aikaa perheenä :)

Juhannusta vietimme kotona grillaillen ja vaunutellen ja juhannuksen jälkeen vietin synttäreitäni. Pääsin synttäripäivän kunniaksi yksin shoppailemaan ja se teki todella hyvää ♥ Se olikin ekoja kertoja, kun olin poissa Eetin luota.

Kuun lopussa kävimme ekaa kertaa Eetin syntymän jälkeen T:n kanssa ulkona syömässä ja mummi hoiti sen aikaa Eetiä. Meillä oli tuolloin 5-vuotispäivä ♥

Eetillä oli melkein alusta alkaen masuvaivoja syömisen jälkeen. Yöt pikkumies onneksi vain nukkui ja heräsi välillä syömään, mutta öisin ei itkeskellyt. Kantorepusta ja koliikkikeinusta oli jonkin verran apua päivisin. Joskus 3 kuukauden tienoilla vaivat kuitenkin helpottuivat ja päättelinkin niiden johtuneen kehittymättömästä suolistosta.

Heinäkuussa 2015
Kävimme junalla Tampereella päivävisiitillä hieman shoppailemassa ja fiilistelemässä kesäistä kaupunkia :)

Kävimme myös Raumalla ystäväpariskuntamme luona ja yövyimme mökillä koko porukka :) Vietimme siellä kesän kivoimman viikonlopun :)

Tää poropipo on kyllä pitkäikäinen, se on nimittäin edelleen käytössä :P

Elokuussa 2015
Eeti sai ensimmäisen nuhansa (onneksi lievänä) ja hampaat alkoivat kutittelemaan suussa ikävästi. Kauan ne vaivasivatkin, kun vasta parin kuukauden päästä tästä, ensimmäiset hampaat puhkesivat. Vietimme ihan tavallista elämää, käytiin Eetin kanssa ystävien luona kylässä ja toisinpäin.

Syyskuussa 2015
Eeti sai bumbon ja tykkäsikin kovasti istua siinä :) Samoihin aikoihin mä aloin väsähtämään, koska en ehtinyt tarpeeksi lepäämään. Eeti nukkui niin lyhyitä päikkäreitä ja vaunuissa vain silloin, kun ne liikkuivat.

Väsymyksestä huolimatta meillä on Eetin kanssa aina paljon ihania hetkiä :)

Lokakuussa 2015
T vietti viikon lomaa ja mä olin niin innoissani, kun saatiin olla kaikki yhdessä :)

Kävimme tuolla viikolla myös ekaa kertaa Eetin kanssa viettämässä hotellissa yö :) Ja se meni ihan samalla lailla kuin kotonakin :) Samalla reissulla näimme myös Vantaalla asuvaa ystäväperhettä :)

Järjestin myös kotona Nosh- vaatekutsut, josta onkin muodostumassa mulle uusi, jännittävä työ, kun aloitan helmikuussa Nosh edustajana :)

Marraskuussa 2015
Eeti täytti puolivuotta ja aloimme tutustumaan sormiruokailun ja soseiden maailmaan :) Ja kuinka hienosti Eetillä on alkanut syöminen sujumaan, kaikki, paitsi parsakaali, on tähän mennessä pikkuherralle maistunut :) Samalla pikkumies on päässyt syöttötuoliin istumaan ja syömään yhdessä meidän kanssa :) Vaihdoimme myös autoon isomman istuimen, joka toivon mukaan on sopiva vielä pitkän aikaa. Eeti sairasti enterorokon ja tää äiti oli valvottujen öiden jälkeen aika rikki. Mutta kaikesta on aina lopulta selvitty :).

Juhlimme T:n ensimmäistä isänpäivää ja myös synttäreitä :)

Joulukuussa 2015
Nähtiin paljo ystäviä ja perhettä, joululahjoja tuli vaihdettua tänäkin vuonna monen ihmisen kanssa. Eeti oppi ryömimään ja nykyään mennään jo kovaa vauhtia :) Suussa on jo 7 hammasta ja Eeti tunnistaa (ainakin äidin mukaan :P) jo oman nimensä ja joskus sanan "ei" ;) Varsinkin koiran ruokakupin äärellä se sana unohtuu....

Mä olin todella väsynyt, onneksi sain kyllä aina sopivissa raoissa nukkua hieman univelkoja pois, kun T oli kotona. Vietimme ensimmäistä joulua perheenä ja nautimme yhdessäolemisesta ♥

Lenkkeily yhdessä vaunujen ja koirien kanssa on edelleen raastavaa, mutta oon jotenkin oppinut handlaamaan hihnat ja vaunut pikkusen paremmin :)

Eeti jokeltelee jo kovasti tavuja, kuten "piuapaupoupou" "äy" ja "mammammamammaa" :D

Uusi vuosi vaihtui pikkumiehen sairastuessa flunssaan :( Uuden vuoden yö meni valvoessa, nukuin yhteensä ehkä 3 tuntia. Pikkuisella oli nenä monta kertaa tukossa. Onneksi keittosuolatipat auttoivat (paitsi että niiden laittaminen aiheutti aina uuden itkukohtauksen) ja höyryhengitys eukalyptusöljyllä höystettynä oli myös tehokas konsti. T myös pilkkoi sipulin harson sisään ja koko porukka hengiteltiin sitä sängyssä :P

En ymmärrä, kuinka mä oon näin pirteä, ehkä se väsymys tulee vasta vähän viiveellä. Onneksi T sai nukkua nyt aamusta, niin mä nukun sit iltapäivällä :) Ja onneksi on vapaapäivä T:llakin!

Tää mennyt vuosi oli mulle todella tärkeä. Rakkaita ja ihania muistoja täynnä ♥ Suruakin vuoden varrelle mahtui, on niin kurjaa nähdä läheisten kärsivän, samalla kun itsekin suree. Ystäväni isä menehtyi, T:n mummi siirtyi taivaan kotiin ja siskoni koira jouduttiin lopettamaan.

Haluankin uskoa, että tällä alkavalla vuodella on antaa meille kaikille jotakin haavat parantavaa, ihanaa, jännittävää ja ikimuistoista ♥