Mun rakas harrastus eli tän blogin kirjoittaminen meinaa nyt vallan jäädä muun elämän jalkoihin. Oon viime aikoina saanut jo maistaa sitä, miltä ne "ruuhkavuodet" maistuvat, huhheijaa! Ja mä oon sentäs vielä kotiäitinä :P Mun päivät on viime viikkoina täyttyneet pentujen hoivaamisesta ja Eetistä tietenkin. Voin kertoa, että tää kombo on välillä aika haastava :P. Siinä samalla kun yrität pitää aikuisten koirien lenkityksistä, ruuanlaitosta, siivoamisesta ja kaupassa käynnistä huolen niin välillä tuntuu aika loppuvan kesken. Mutta tää on onneksi tilapäistä, ekat pennut lähtevät uusiin koteihinsa jo juhannuksen jälkeen :).
Eeti "auttamassa" pentujen ruokinnassa :P...
Kiireisistä päivistä huolimatta, voin pitkästä pitkästä aikaa sanoa, että meillä alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Meillä on ollut niin raskas vauvavuosi takana, että välillä alkoi jo usko loppua. Helpottaako tää koskaan. Mutta onneksi nyt on alkanut helpottaa. Meillä on jo jonkun aikaa nukuttu paaaaljon paremmin öisin :). Joskus Eeti nukkuu koko yön putkeen ja välillä taas heräilee 1-3 kertaa. Tää riippuu vähän siitä, että onko joku ruokakokeilu menossa vai ei... Mutta täytyy sanoa näin jälkeenpäin, kaikesta selvinneenä, että pitkällisestä univajeesta kärsiminen on ihan helvetillistä ja meinaa viedä järjen, ihan oikeasti. Tähän päälle vielä rajoitettu imetysdieetti ja itkuinen ja tyytymätön lapsi, niin sotku on valmis. Siksi oon ihan äärettömän ylpeä siitä, että mä selvisin vauvavuodesta. ME selvittiin.
Voin ihan rehellisesti myöntää, että kadehdin kaikkia lapsiperheitä, joilla menee hyvin ja jotka eivät kärsi itkuista tai unettomista öistä ja lapsi on hyväntuulinen ja varsinkin hyvävointinen. Harmi, että me ei saatu kokea sellaista vauvavuotta, ainakaan tällä kertaa. Toivottavasti me vielä joskus saadaan Eetille sisarus ja silloin asiat sujuisivat erilailla. Se ei kylläkään ole nyt ajankohtaista. TOISAALTA. Olen myös jälkeenpäin oppinut arvostamaan näitä vaikeuksia. Nyt osaan entistä paremmin arvostaa näitä päiviä, kun kaikki on hyvin. Vaikeat ajat antavat kummasti ihan uutta perspektiiviä elämään.... Ja varsinkin kun niistä lopulta selviää. Osaan myös ajatella, että tästä raskaan vauvavuoden kokemista olisi hyötyä neuvolatyössä :D Nyt osaan paremmin eläytyä väsyneiden äitien tilanteeseen ja mitä siinä kohta mun terkkarina kuuluu tehdä ja sanoa. Tai ylipäänsä kaikessa hoitotyössä, kun potilaalla on raskasta. Empatiakyky ja toisen tilanteen ymmärtäminen kun ovat äärimmäisen tärkeitä taitoja hoitotyössä ja elämässä yleensäkin.
Oon tässä reilun vuoden aikana ymmärtänyt sen, että uusi vauvaperhe selviää ekasta vuodesta sitä paremmin, mitä terveempi lapsi on, mitä paremmin lapsi nukkuu, mitä suurempi ja luotettavampi turvaverkosto perheellä on, mitä useammin tuoreet vanhemmat pääsevät yhdessä viettämään aikaa ja mitä useammin saavat viettää sitä myös yksin ja ystävien kanssa. Meillä on kyllä ollut vajausta kaikissa noissa kohdissa. Onneksi lapsenvahteja saa myös rahalla, mutta siihenpäs ei kovin usein ole varaa, varsinkin näin kotihoidontuella eläessä.... Mutta meillä on sikäli tilanne parantunut, että Eeti on ollut jo kerran yötä mummilassa ja yö oli mennyt hyvin ♥ Olemme siis saaneet nukkua jo yhden yön putkeen ja aamulla pitkään (eli T yhdeksään ja mä kymmeneen ;)). Ollaan myös päästy yhdessä syömään ja kerran yhdessä salillekin, jee! :) Ja mä oon päässyt ja jaksanut lähteä jumppaan todella pitkästä aikaa ja oon nauttinut siitä hikoilusta äärettömän paljon :). Ja oon äärettömän onnellinen siitä, että oon päässyt ystävien kanssa rimpsalle jo pariin otteeseen ja vaihtamaan vapaalle koko illaksi ja melkein koko yöksi ;). Iltaisin Eeti menee nukkumaan 21-22 välillä ja sen vuoksi me mennäänkin T:n kanssa nukkumaan vasta puoliltaöin. On PAKKO saada joka ilta edes vähän yhteistä ja omaa aikaa. Ja iltaisin saa nyt ihan erilailla hengähdystaukoa, kun Eeti ei herääkään vartin välein, niinkuin pahimmassa vaiheessa teki. Vaikka täytyy sanoa, että tuo loppuilta menee meillä kyllä tällä hetkellä pääasiassa pentujen hoitamiseen, mutta se nyt on tilapäistä :P
(Tää on siltä illalta kun päästiin yhdessä syömään :) Ja mulla on pitkästä aikaa otsatukka :) Ja raitoja kans :))
Eetillä tuntuu vauhti päivä päivältä vain kiihtyvän eikä paikallaan maltettais olla sekuntiakaan. Tämä onkin muodostunut varsin haastavaksi asiaksi :P. Esim. kaupassa käynti tän ikiliikkujan kanssa on äärimmäisen hikistä ja hermoja raastavaa puuhaa :D Kärryissä ei enää nimittäin malteta välttämättä istua koko kauppakierrosta, vaan sieltä pitää päästä pois ja kaupan hyllyjä tutkimaan.... Voin kertoa, että siinä kun yrität vauhdikkaasti etsiä kauppalistalla lukevia asioita hyllyistä ja samalla viihdyttää lasta, joka yrittää koko ajan nousta kärryissä seisomaan, ei touhu oo kovin rentouttavaa. Ja sitten, jos erehdyt laskemaan ipanan maahan, tämä juoksee samantien eri suuntaan kuin itse olet menossa ja tyhjentää jo kovaa kyytiä lasisia pilttipurkkeja lattialle :P. Ja mikä huuto siitä seuraakaan, kun joutuu takaisin kärryihin... Myös kassien pakkaaminen kassalla on hyvin mielenkiintoista, kun tenava juoksee samaan aikaan jo ulko-ovia kohti :P. Ja mä joudun yleensä tekemään kauppareissut Eetin kanssa yksin, joten hikisiä reissuja on tulossa jatkossakin :D
Autossa ei edelleenkään viihdytä yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan, toki homma onnistuu edelleen ihan ok, jos takapenkillä istuu joku kaverina. Tää rajottaa edelleen tosi paljon meidän liikkumista. Rattaissakaan ei viihdytä puoltatuntia kauempaa, paitsi jos on päikkäriaika ja Eeti nukahtaa sinne. KOKO AJAN pitäisi päästä itse liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä :P. Hiekkalaatikolla E sentäs malttaa istua jonkun aikaa kauhomassa ja syömässä hiekkaa :P. Ja keinuminen on kivaa :). Pihalla me paljon Eetin kanssa puuhaillaankin.
Pyörän selässä Eeti malttaa olla, siellä vissiin vauhti on tarpeeksi kova ;) Yksi ilta raasu nukahtikin pyörälenkin aikana ♥
Haikeana muistelen sitä aikaa, kun suihkussa pääsi käymään, kun E:n laittoi sitteriin istumaan ja tyyppi pysyi siinä :P. Toki E saattoi huutaa kurkku suorana, mutta eipäs päässyt suihkun alle kastelemaan itseään. Enää tuollainen ei onnistu, yllättäen :P. Meikkaaminen on kas sellanen toimenpide, että Eeti haluaa JUST silloin istua sylissä koko ajan. Ja jos syliin ei pääse, pikkumies itkee sydäntä raastavasti mun jalkaa vasten. Ihme, kun en oo (tietääkseni!) vielä kertaakaan lähtenyt kotoa niin, että olis esim. vaan toinen silmä meikattuna ;)
Oon kuullut, että jotkut kotiäidit käyvät myös shoppailemassa ja lounailla lasten istuessa kiltisti rattaissa tai syöttötuoleissa sen ajan ja ihmetellen ympärillä olevaa hälinää, lähes tulkoon hiljaa. Ei onnistuisi meillä, rattaista pitää päästä pois tutkimaan ympäristöään ;). Joten sattuneesta syystä mua ei oo nähty trendikkäästi kahvikuppi kädessä istumassa jossain kahvilassa nauttimassa hengähdystauosta ja oma lapsi natustaisi rauhassa vaikka maissinaksuja samalla :P. Kuulostaa varmaan katkeralta ja sitä se onkin :DD. Mä jätän kahvilassa käymiset niihin tilanteisiin, kun pääsen semmosiin vaikka ystävien kanssa :).
Kertokaa nyt joku, että teilläkin on samanlaista yksivuotiaan kanssa?! :D
Ja vaikka nyt tuli aikamoista paatosta, niin silti meillä on ollut mukavia ja aurinkoisia päiviä :D. Eetin kanssa pystyy jo enemmän puuhastelemaan yhdessä asioita ja itkuillekin löytyy yleensä syy. Vatsavaivoja ei ole ollut hetkeen ja E on pysynyt terveenä. (Pitääkin heti koputtaa puuta...!!) Innolla odotan T:n kesälomaa heinäkuussa, kun päästään touhuamaan yhdessä perheenä jotakin kivaa :) Illat ja viikonloput kun tuntuvat menevän ihan yhdessä hujauksessa ohi! Eeti nauttii hirmuisesti toisten lasten seurasta ja varsinkin serkkutytön seurassa on huisin hauskaa :).
Syksyksi meillä onkin tulossa isoja muutoksia, mun on nimittäin tarkoitus mennä töihin! Eetille on jo varattu paikka lähellä olevasta yksityisestä ryhmiksestä :). Kun mä menen töihin, T:n on tarkoitus pitää isäkuukausi ja sitten vasta E menisi hoitoon. Oon hakenut jo monenlaisiin paikkoihin, katsotaan pitääkö alkaa hakemaan töitä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta... Onneksi vielä on aikaa :). Mä olisin niin mielelläni ollut kotona vielä vaikka kuinka kauan, mutta köyhän ei auta ruikuttaa :P Oon kiitollinen siitä, että pystyttiin jotenkuten järjestelemään asiat, että selvitään kesän yli mun ollessa vielä kotihoidontuella hoitamassa Eetiä. Yritän ottaa kaiken ilon irti näistä viimesistä hetkistä yhdessä ♥ Varsinkin nyt, kun tää arki alkaa olemaan helpompaa ja univelat ei paina enää pääkoppaa.
Toki mua murehduttaa jo etukäteen se, että nyt sitten "vieraat ihmiset" kasvattavat mun lapsen, mutta ehkä se tekee ihan hyvääkin, jakaa tätä hoitovastuuta. Jos sitä ois sitten pitkäpinnaisempi kotona, kun välillä saa käydä töissä "lepäämässä" :D. Ja toki nää allergiakuviot stressaa, mutta mun täytyy vaan antaa selkeät ohjeet sen suhteen, mitä ruokaa Eetille voi antaa ja miten tärkeää on, että esim. lihapullan seassa EI saa olla kananmunaa.
Mutta nyt iltapalaa nassuun ja ehkä vielä joku lyhyt sarja telkkarista ja maate! Kivaa tulevaa viikkoa teille kaikille :)
