10 vuotta sitten

Tasan 10 vuotta sitten minun elämäni muuttui lopullisesti. Minun ja monen muun. Silloin minä menetin poikaystäväni ja ensimmäisen tosirakkauteni. Sen jälkeen mikään ei ollut enää entisensä.

Silloin oli samanlainen kaunis kesäpäivä kuin nytkin. Se päivä vain sai alkunsa aivan erilaisissa merkeissä. Silloin löysin poikaystäväni menehtyneenä järvestä vesijettinsä viereltä. Ajattelen, että sen täytyi olla kohtalon sanelemaa, että juuri minä olin ensimmäisenä paikalla.

Tuon päivän tapahtumat ovat jääneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Ajattelin, että tästä minä en selviä koskaan. Sydämeni murtui palasiksi ja osa minusta kuoli tuona päivänä. Se on ollut minun tähänastisen elämäni ahdistavin ja pelottavin päivä.

Nyt kun tapahtuneesta on kulunut 10 vuotta, pystyn jo ajattelemaan asiaa romahtamatta. Suru ei poistu koskaan, mutta se on saanut vuosien myötä uuden, lempeämmän muodon. Sydämessä on loppuelämän iso murtuma, mutta minä selvisin.

Siitä elämästä jäi taakse vuosien myötä kokonainen perhe ja monta ystävää. Heitä muistelen edelleen lämmöllä, vaikka tiet ovatkin vieneet eri suuntiin.

En myöskään unohda koskaan heitä, jotka olivat tukenani silloin, kun sitä eniten tarvitsin.

Tuolloin nuorena naisena, 20-vuotiaana, ajattelin että elämäni oli nyt tässä. Miten ikinä pääsen täältä pohjalta ylös. Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja koen, että nyt, juuri tällä hetkellä, olen saanut elämässäni uuden tilaisuuden. Minulla on aviomies ja kaksi lasta. Minä selvisin ja sain sittenkin perheen. Perheen, jota rakastan niin kovasti. Ja vaikka välillä tulee huonoja päiviä, tiedän, että nämä ihmiset ovat minulle kaikista tärkeimpiä ja olen heistä ikuisesti kiitollinen ♥

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta blogiini, vaikka se onkin hyvin henkilökohtainen asia. Somemaailmasta puuttuu usein realistisuus ja kirjoitetaan vain helpoista ja kevyistä aiheista. Se ärsyttää minua. Elämä kun ei aina ole helppoa ja kevyttä. Ihan kuin suru ja kipeät asiat eivät saisi näkyä missään.

Nyt muistelen tuota minulle tärkeää ihmistä ja yhteisiä muistoja. Minä selvisin.

Arki kahden lapsen kanssa

Multa pyydettiin postausta arjesta kahden lapsen kanssa ja varsinkin vinkkejä, joilla voisi saada helpotusta siihen :) Meillähän tätä arkea on eletty nyt vajaan neljän kuukauden ajan ja jotain vinkkejä osaan jo tältä pohjalta antaa, mutta kertokaa te konkarit ihmeessä lisää, jos mieleen tulee!:)

Olen siis aiemmin kirjoittanut postauksen, joka käsitteli sitä, miten voi valmistautua vauvan tuloon ja arjen muuttumiseen, sen voi lukea täältä. Nyt siis yritän panostaa siihen, kun lapsia onkin kaksi :).

Kun toinen lapsi syntyy, arki on jo valmiiksi täysin erilaista, kun esikoista odottaessa. Joudutte miettimään jo etukäteen, miten toimitte kun synnyttämään lähtemisen aika tulee. Kuka vahtii esikoista synnytyksen ajan, jos isä on mukana synnytyksessä, mitä jos sairaalassa vierähtää pitempikin aika, tai kuinka kovasti esikoinen ikävöi tällä välin äitiä. Itse ajattelisin, että jos esikoinen ei ole koskaan ollut yökylässä aiemmin, niin sitä olisi hyvä treenata, jottei sitä tarvitse synnytyspäivänä testata ensimmäistä kertaa. Riippuen tietenkin tukiverkoston olemassaolosta ja kuinka ylipäänsä on aikeissa toimia kun synnytyksen aika tulee.

Vauvan synnyttyä, on hyvä muistaa huomioida esikoista erityisen paljon. Meillä Eeti pääsi jo sairaalaan katsomaan vauvaa ja äitiä. Pidä huoli, että myös esikoinen pääsee äidin syliin, meillä se oli ainakin tärkeä juttu, Eetillä oli jo varmasti kova ikävä äitiä ♥ Kotiin tullessamme ja läheisten käydessä katsomassa vauvaa, olin tosi ilahtunut siitä, että moni toi myös Eetille pienen "isoveljen lahjan". Kuten pienen auton tai karkkirasian. Vaikka en sellaista siis olettanut tai pyytänytkään, niin se oli Eetin kannalta todella mukava yllätys :). Sellaisen voivat tietysti vanhemmatkin ostaa.

Ensimmäiset viikot kotona menevät nopeasti ohi, kuten myös sen ensimmäisen lapsen kanssa. Nyt vain erona on se, että isä ei enää ehdikään kiikuttamaan evästä sohvan nurkkaan (tai äiti ylipäänsä siellä istumaan :D) tai auttamaan yhtä paljon vauvan kanssa, kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Isä nimittäin keskittyy esikoisen hoitamiseen ja yrittää siinä sivussa hoitaa myös kauppareissut ja ruuanlaiton, tai näin ainakin meillä. Pyykkiä pesee se, joka ehtii. Tämä siis silloin, kun isä on isyyslomalla. Iltaisin kummallakin on oma nukutettava lapsi ja näin ollen kummallakin aikuisella vähemmän hengähdyshetkiä kuin esikoisen aikana.

Kun isyysloma loppuu, alkaa todellinen ARKI :P. Silloin äidin pitäisi yksin handlata sekä esikoisen aktiviteettien järjestäminen, ruokailut, ulkoilut ja päikkärit, jos lapsi sellaisia vielä nukkuu. Ja siihen lisäksi tietysti vauvanhoito, ruuan valmistaminen, itsekin pitäisi syödä, jonkun pitäisi jossain vaiheessa käydä kaupassa ja pyykkikoneen pitäisi pyöriä päivittäin. Tässä kohtaa meikäläisellä nousi hiki otsaan. Pelkästään vauvan hoito ja imetys veivät päivästä jo niin suuren osan, että esikoinen jäi auttamatta kakkoseksi.Varsinkin, kun meillä Elia oli ensimmäiset kuukaudet todella itkuinen eikä viihtynyt oikein missään muualla kuin kantoliinassa tai repussa. Nyt jo onneksi helpottaa siltä osin, kun hoksasin sen maitoallergian. Meillä on molemmat lapset todella temperamenttisia ja sanoisinko näin nätisti, että lisäksi suuritarpeisia ;). Eeti myöskin tarvitsee vierelleen lähes koko ajan yhden aikuisen ja tämä meinasikin tuottaa ongelmia heti alkuunsa. Meillä arjen on pelastanut Eetin päivähoito, jonka tuntimäärää nostettiin, kun kotona meinasi tulla vähän liian kova härdelli ja stressi. Eetille päiväkoti on mieluinen paikka ja siis entuudestaan jo tuttu. Nyt on tuntimäärätkin kohdillaan ja arjessa on jonkinnäköinen "tolkku". Eeti käy päivähoidossa myös muista syistä, kuin vain arjen helpotukseksi, mutta niistä muista syistä sitten joskus paremmin, jos päätän niitä täällä blogin puolella jakaa. Mutta sanoisin, että jos esikoinen on hyvin vaativa, vilkas tai muulla tavoin suuritarpeinen, on päivähoidon harkitseminen erittäin järkevää. Mutta tähän kyllä vaikuttaa suuresti se, millainen lapsi on kyseessä, mitkä on perheen tukiverkostot (ONKO niitä?), millainen vauva on (eli esim. itkeekö paljon, valvooko öisin) ja kuinka paljon perheen isä pystyy osallistumaan arjessa.

Yksi iso, aikaa vievä asia on imetyshetket. Mitä esikoinen tekee sillä välin? No kaikki pahuudet!:D Tai sitten vaatii äidiltä samaan aikaan jotakin :D. No ei onneksi ihan joka kerta :P Mutta kuitenkin tähän asiaan on hyvä reagoida etukäteen. jos omaa samanluonteisen esikoisen kuin meikäläinen ;). Olen lukenut, että toiset ovat tehneet esikoiselle oman leikkiboxin, joka kaivetaan aina imetyshetkien aikana esiin. Mä tapaan imettää sängyllä (koska se on meillä paras asento), joten usein kaivan viereeni jo esille satukirjoja, jos esikoinen päättää kiivetä myöskin sänkyyn. Toinen toimiva konsti on mun ihanan pehmeä aamutakki, jonka usein nostan myös sängylle, koska Eeti tykkää möyriä sen sisällä :DD. Eli ihan sama mikä se harhautuskeino on, kunhan se toimii :P. Sillä jos en harhauttaisi, Eeti alkaisi pomppimaan sängyssä tai vetäisi mua koko ajan sängystä pois, jolloin vauva ei saisi syömisrauhaa. Ja ne pahuudet :P. Sen näkee sitten käytännössä, mitä tulee tapahtumaan, mutta meillä pitää usein piilottaa "kielletyt tavarat" ennen imetystä, eli vauvan tutit, rikkuvat esineet, kuten aurinkolasit ja teräviä esineitä ei voi olla lojumassa pöydällä, kuten veitset tai sakset. Vessan ovenkin jouduin yhdessä vaiheessa lukitsemaan, koska muuten Eeti oli koko ajan pesemässä hampaitaan ja syömässä siinä samalla hammastahnaa (joka on vaaraksi lapselle suurissa määrin) tai sitten repimässä vessapaperia pieneksi silpuksi :P. Joten tätä aihealuetta kannattaa kyllä pohtia etukäteen :P

Päivittäin tulee myös tilanteita, joissa pitää päättää, että kumman lapsen itkuun/tarpeisiin pitää reagoida ensin. Yleensä lapset karjuvat samaan aikaan, jos et ole ehtinyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta ennakoimaan etukäteen. Se on joskus hyvin hermoja raastavaa. Mutta niistäkin hetkistä selviää, useimmiten ;)

Jos molemmat lapset nukkuvat päikkäreitä, ne eivät useinkaan osu samaan aikaan, jotta saisit itsekin levättyä tai hoidettua jotakin asioita sillä välin. Saatika jos esikoinen on jo luopunut päiväunista. Jos vauva valvoo öisin tai on muuten vaativa, äiti todellakin tarvitsee välillä päikkärit! Senkin vuoksi esikoisen päivähoito olisi äärimmäisen suositeltavaa. Meillä ei kyllä vauva useinkaan nuku niin pitkiä päikkäreitä että itse ehtisin edes nukahtamaan siinä ajassa, mutta joskus satunnaisesti niinkin käy, se on luksusta ja tulee joka kerta tarpeeseen ♥ Tai sitten jos toinen lapsista nukkuukin yllättäen pitkään aamulla, niin voit olla varma, että se toinen herää ennen sian pieremää :DD.

Kun lapsia onkin kaksi, kotitöitä on tuplasti enemmän kuin aiemmin. Voi jeesus tätä pyykkirumbaa, tiskien määrää ja sotkua kotona! Miten paljon ehtiikään 3wee sotkemaan päivän aikana?! Vauva ei kaada yhtäkään lelulaatikkoa, sotke ruualla ja juomalla mitään paikkoja eikä säädä ympäriinsä pitkin asuntoa :P Tähän mulla ei oo kyllä mitään vinkkiä antaa, kunhan totean että tätä se nyt vaan on :D.

Kun toinen lapsi syntyy, sitä huomaa potevansa huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty antamaan enää yhtä paljon aikaansa ja huomiotansa esikoiselle. Se voi tuntua yllättävänkin pahalta. Itse ainakin koin syyllisyyttä siitä. Esikoisen kannalta onkin hurjan tärkeää, että äidin kanssa edelleen saa niitä kahdenkeskisiä hetkiä ja niitä täytyy mielestäni yrittää edes välillä järjestää, vaikka se ei enää olekaan ihan yksinkertaista. Nyt T:n ollessa kesälomalla, olen yrittänyt tähän panostaa hieman enemmän. Kahdenkeskiset pyöräretket leikkipuistoon, hiekkalaatikkoleikit, tai nukutushetket iltaisin on niitä pieniä juttuja, mutta sitäkin tärkeämpiä ♥

Entistä haastavampaa on myös löytää aikaa omille jutuille, ystäville ja levolle. Mutta sitäkin tärkeämpää, kun lapsia onkin jo kaksi tai enemmän! Voi, kun kaikki äidit ymmärtäisivät ottaa aikaa itselleen. On muuten taivaan tosi, että jos äiti voi hyvin, silloin koko perhe voi paremmin ♥ Äidin mielenterveyteen kannattaa siis panostaa!

Ja mites sitten se parisuhde? Sitä nyt ei varsinkaan saisi unohtaa, ja silti se on oman ajan ottamisen lisäksi toinen asia, mistä luovutaan ensimmäisten joukossa. Tähän tietysti vaikuttaa se, onko lapsenvahteja vai ei. Meidän arjessa eletään nyt kenties rankinta vaihetta, tai ainakin jos sitä mitataan sillä, kuinka usein pääsemme T:n kanssa kahdestaan tekemään asioita. Tämän kyllä toivon helpottavan sitten, kun lapset ovat isompia. Tilanne ei siis näytä toivottomalta ♥

Muistan kyselleeni ystäviltäni, joilla on jo kaksi tai useampi lapsi, että voiko sitä rakkautta riittää tälle toisellekin lapselle, kun ensimmäistä jo rakastaa niin paljon. Kovasti sain kyllä vakuutteluja, että rakkautta riittää kaikille lapsille. Nyt tuntuu ihan hassulta, että olen tuollaisia edes pohtinut! Kyllä ystävät ovat olleet oikeassa, rakkautta todellakin riittää ♥ :) Enkä koe, että rakastaisin jompaa kumpaa lasta enemmän, kumpikin tuntuu ihan aidosti yhtä rakkaalta ♥

Semmosia ajatuksia sain itsestäni puserrettua tähän tekstiin!Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta näillä mennään :P Kertokaa omia ajatuksianne, jos teksti sellaisia herätti ♥ Muistakaa kuitenkin, että nää vinkit on koottu meidän arjen pohjalta, sun arki voi olla tyystin toisenlaista ja teillä toimii ihan eri jutut. Niitä olis kiva kuulla :)

3 kk

Ensi viikolla Elia on jo 3 kuukautta, voi apua, missä mun pikkuvauva on :D. Täällä onkin kasvamassa semmonen mörssäri, että pikkuruiset vauvan vaatteet on jo aikoja sitten jääneet pieneksi :P. Vähän merkistä riippuen, nyt on käytössä 68-74 koko. Eetikin oli kyllä vauvana aikamoinen pullaposki ja makkarareisi, mutta sitten, kun hän sai jalat alleen, niin alkoi pikkuhiljaa vauhdin kasvaessa posketkin kaventumaan :D. Veikkaan, että pikkuveli seuraa tässä kasvussa samoja jälkiä :).

Mä olen nyt ehtinyt tässä välissä pitämään sen kahden viikon maidottoman jakson. Itselle jäi vähän epäselväksi tuolloin, että onko dieetistä apua, joten aloitin maitotuotteiden syömisen uudestaan. Kolmantena päivänä Elia aloitti sellaiset kipuitkut, ettei jäänyt kenellekään epäselväksi reagoiko hän maitotuotteille :(. Lisäksi tuli refluksia ja ilmavaivoja enemmän. Jatkoin siis maidotonta linjaa ja Elian vointi parani muutamassa päivässä aivan selkeästi! En ymmärrä miten en sitä heti huomannut... Täällä on nyt sitten joinain päivinä vedetty ihan ennätyspitkiä päikkäreitä, yhtenä päivänä jopa 3 tuntia putkeen! Toki välillä on niitä päiviä, että päikkäreiltä herätään 10 minuutin välein ja sitten syödään taas tissiä ja sitten nukutaan taas 10 minuuttia, mutta on tää kuitenkin selkeästi parannusta aiempaan. Vähän kyllä mietin, että onko mun ruokavaliossa edelleen jotakin mikä ei Elialle sovi... Poskissa on välillä ihottumaa ja pylly punoittaa herkästi, mutta ei koko aikaa. Kananmuna ja vehnä mulla on ekana mielessä, mutta seurailen nyt vielä tilannetta, ennenkuin teen lisää muutoksia ruokavalioon. Elia ei edelleenkään ole mikään sitterissä tai lattialla viihtyjä, mutta matolla Elia on edes hitusen paremmin alkanut viihtymään ja treenaa siellä jo kovasti kääntymistä, kyljelleen pääsee jo näppärästi, mutta ei vielä ole onnistunut kokonaan kääntymään ympäri. Hymyjä on alkanut tulemaan ja peilin kautta tykkää erityisesti jutustella tutuille kasvoille :).
Kuolaaminen on ihan mahdotonta, veikkaan että suussa alkaa jo tulevat hampaatkin vaivaamaan, kun sormet on jatkuvasti suussa. Eetillä puhkesi ensimmäinen hammas 4 kuukauden iässä ja veikkaan, että Elia seuraa tässäkin samaa linjaa.

Eetillä sen sijaan on todella raskas vaihe menossa, selkeästi nyt on jokin tahtokausi meneillään. Kuppi menee nurin pienemmästäkin vastoinkäymisestä tai kieltämisestä. Ja voi pojat, kun Eetillä tota vauhtia riittää ja ne raivokohtaukset on aina niin fyysisiä. Mutta ei auta, kun puhaltaa ja puhaltaa ja yrittää ymmärtää, että toinen testaa nyt rajojaan ja vanhemman tulisi tässä kohdin näyttää malliksi hyviä tunnesäätelyn taitoja :P. PS. MISTÄ SAIS TILATTUA LEHMÄN HERMOT?!?:P

Eeti saa onneksi nyt olla enemmän hoidossa, joten tää arki on hitusen tasaisempaa. Ja Eeti on onnellinen, kun pääsee pihalle kaksi kertaa päivässä ja joka päivä tehdään jotakin kivaa. Äitistä kun ei siihen nyt oikein ole ollut. T pääsee arkisin töistä 17.30 joten ne arki-illat on aika lyhyitä yhteiseen tekemiseen. Ja tässä on ollut kaikenmoista aidan rakennusprojektia menossa, joten T on ollut siihen sidottuna jo useamman päivän. Mut eiköhän tästäkin selvitä, kokemuksesta tiedän, että kyllä tää helpottaa kun lapset kasvaa. Ja tottakai jokaisessa päivässä on hyviä ja ihania hetkiäkin, mutta usein tulee valitettua just näistä ikävistä ja raskaista puolista. Mikä on kyllä mun mielestä tärkeää, että se realistisuuskin näissä jutuissa näkyisi. Ei tää elämä useinkaan oo pelkkää ruusunpunasta unelmaa, mutta välillä myös sitäkin ;).

Ja päästiin me tuossa muutama viikko takaperin juhlimaan T:n kanssa yhdessä ystävämme 30-vuotissynttäreitä ♥ Ihan huikeat kemut olivat järjestäneet havaiji-teemalla (kenenkään ei siis tarvinnut pukeutua, mutta saimme leit kaulaamme ja tilan koristelu oli havaiji-teemaa ohjelmanumeroineen :))

Lapset olivat kotona kahden lapsenvahdin kanssa (yksi ei oikein pärjää näiden meidän lasten kanssa :P), iltatoimille tulimme sitten kotiin, vaikka meikäläistä ois himottanut ihan hirmuisesti jäädä aamuun asti juhlimaan :P. No ens kesänä on onneksi jo eri meininki ja helpompaa lähteminen :)

2 kk

Elian syntymästä on kulunut noin 2 kuukautta. Järkyttävää, miten tää aika menee niin nopeasti. Taidan päivitellä sitä jokaisessa tekstissäni :D. Elämä kahden lapsen kanssa on ollut melkoisen kiireistä ja aikataulutettua ja tänne ehdin kirjoittelemaan vain harvakseltaan. Mutta nyt yritän ehtiä kertomaan meidän kuulumisia edes jonkin verran.

Nyt viikonloppuna järjestimme Eetin 3-vuotissynttärit ♥ Synttärisankari oli niin onnessaan kaikista lahjoista ja ystävistä joita tuli kylään :). Eetille tehtiin omakin kakku, joka sopi meidän moniallergiselle, mutta yllättäen hän ei sitä halunnut edes maistaa ;). Onneksi kaurajäätelö ja karkit maistuivat sitten sitäkin enemmän :P. Tällä kertaa sain onneksi siskolta ja anopilta apua leipomuksiin, koska omat kädet olivat ihan täynnä lasten hoitamista. Yksisarviskakun leipoi T:n työkaveri. Kakulla oli aamulla vielä silmätkin, mutta ne sulivat ja putosivat päästä ennen juhlia :D. Kakkua pitikin korjailla vielä ennen juhlien alkua, mutta kakku saatiin onneksi pelastettua :).

Samana viikonloppuna sain juhlia neljättä äitienpäivääni kotona ja anopin herkullisessa lounaspöydässä ♥ Eeti oli askarrellut suloisen käsilaukun muotoisen äitienpäiväkortin hoidossa ja istuttanut kukan siemeniä purkin kasvamaan ♥ *niisk* Ja T oli hankkinut ihanaa hemmottelua mulle jalkahoitolahjakortin muodossa ♥

Mutta sitten meidän ihan tavalliseen arkeen. Meillä on ollut hieman raskasta menoa viime aikoina. Elia on kovin itkuinen päivisin, hän viihtyy vain hyvin lyhyitä aikoja matolla tai sitterissä, jos häntä ei jatkuvasti viihdytä. Kantoliina- ja reppu ovat arjen pelastus, siellä pikkumiehen on hyvä olla ♥ Selkeästi itkut liittyvät vatsantoimintaan, ilma jää herkästi mahaan kiertämään ja tilanne helpottuu aina hieman kun niitä saadaan pihalle. Suihkutissihoitoa yritän myös tehdä. Kävin Elian kanssa kolme kertaa vyöhyketerapiassakin, mutta emme saaneet siitä selkeää apua vaivoihin. Toki Elia nautti käsittelystä ja nukkui yleensä hoidon jälkeen hyvät päiväunet, mutta pitempiaikaista apua emme siitä saaneet. Meidän vyöhyketerapeutti on päivätyössä äitiysneuvolassa, joten juttelimmekin käynneillä laajasti konsteista joita itkuihin yleensä kokeillaan. Esim. Cuplatonit, maitohappobakteerit, d-vitamiinin tauottaminen on tullut kokeiltua. Meidän Eetihän on edelleen kovin allerginen, joten allergioiden mahdollisuus myös Elian kohdalla on todellinen. Nyt onkin koittanut se hetki, että aloitan kahden viikon maidottoman ruokavalion ja katsotaan onko sillä mitään vaikutusta Elian vointiin ja itkuihin. Onneksi nämä imetysdieetti-jutut on tuttuja viime kerrasta, joten tiedän mistä lähteä liikkeelle. En kylläkään odota tätä ruokavalion rajoittamista yhtään innolla, mutta oon tietenkin valmis sitä testaamaan, jos siitä suinkin olisi apua meidän arkeen ja pikkuisen oloon.

Haikeana luin juuri tänään meidän maaliskuisten vauvojen facebook-ryhmästä, kuinka joku kyseli että mitä kaikkea toiset äidit vauvojensa kanssa puuhastelevat päivisin ja millaiset rytmit itsekullekin on kehittynyt vauvan kanssa. Meillä ei rytmeistä ole tietoakaan, Elian hereillä ollessa kanniskelen häntä ympäri kämppää, koska se on oikeastaan ainut asia mikä häntä rauhoittaa. Ja unien aikana yritän mm. saada itselleni päivävaatteet päälle, ruuan syötyä ja kotityöt tehtyä. Ja silloin, kun Eetikin on kotona, yritän saada hänelle ruuat laitettua ja keksittyä tekemistä. Ei puhettakaan, että lähtisin minnekään kahville istuskelemaan, saatika shoppailemaan :D. Sitä huutokonserttia ei jaksais kuunnella. Meikäläiselle on kova suoritus jos selviän Elian kanssa ruokakauppareissun ilman suurempia huutoja :P. Vaunuissa viihtyminenkin on vähän niin ja näin. Muistan kyllä, että Eetikin alkoi viihtymään vaunuissa paremmin vasta syksyn viileiden säiden saapuessa.

Ylipäänsä tämä yhdistelmä; hyvin vilkas 3-vuotias ja vaativa pikkuvauva, on ollut haastavaa meikäläiselle. Ai, että olis elämä helppoa jos vauva suostuisi olemaan edes hetkiä sitterissä itkemättä, kun yrität ruokkia isomman lapsen tai että vauva nukkuisi joskus kauemman kun vartin verran :P Toki joskus saattaa tulla tunnin päikkäritkin, mutta silloin pitää olla kaikki taivaanmerkit oikeassa asennossa. Uskon, että tähän arkeen tulee jotain järkeä, kunhan vauva kasvaa hieman isommaksi, mutta nyt juuri täällä on melko mielenkiintoista menoa päivisin. Öisin onneksi pääsääntöisesti nukutaan ja syödään, välillä kyllä hyvin tiheästikin. Alkuyöstä saattaa tulla yksi 3 tunnin unipätkä ja sen jälkeen tankkailua onkin tunnin välein aamuun asti :P. Sanonkin usein aamuisin, että joka aamu mä herään uuteen päivään vaan entistä väsyneempänä :P. Oikeesti, välillä tää musta huumori on ainoa asia mikä helpottaa. Tuntuu, että alkanut siitepölykausikin väsyttää mua, kyllähän sekin yksi allergiaoire on.

Vähän oon alkanut miettimään, että jostakin näitä voimavaroja pitäisi nyt saada lisää. Mutta onko se sitten perhetyöstä, Eetin hoitoajan lisäämisestä vai mistä. Tätä nyt tuumataan vielä. Koiriakin niin murehdin, kun tää meno on niin väsynyttä, että ne on kyllä auttamatta jääneet vaille kaikkea ylimääräistä huomiota. Onneksi ne on tottuneita sohvaperunoita ja pääsevät kyllä lenkille aina kun mahdollista, mutta silti.

Mutta nyt mä meen tekemään iltapalaa, ennenkuin bebe taas herää. Vähän pirteämpää viikon aloitusta teille muille :P

Ristiäiset

Täällä aletaan toipua oksennustaudista, joka rantautui meille heti ristiäisten jälkeen. Jessus, että se on kyllä kauhea tauti! Mutta nyt ollaan onneksi takaisin elävien kirjoissa.  Kuulumisia haluaisin kirjoitella tänne muutenkin, mutta ajattelin aloittaa kuitenkin ensin ristiäispostauksella :) Meillä siis vietettiin pikkumiehen kastejuhlaa viime lauantaina.

Varasin tuttuun tapaan juhlien pitopaikaksi Honkimetsän herkun, jossa siis vietimme aiemmin myös Eetin ristiäisiä ja heidän pitopalvelu oli myös aikoinaan meidän häissäkin mukana :) En missään nimessä halunnut pitää juhlia meidän pienessä rivitalokolmiossa, en kerta kaikkiaan olisi löytänyt aikaa siivoamiseen ja leipomiseen. Tämä oli siis taas jälleen erittäin hyvä ratkaisu. Kohta meillä kyllä järjestetään Eetin 3wee synttärit ja ne pidetään kotona :P Että katsotaan kuinka stressivapaat ne tulee olemaan :P Yleensä tykkään kyllä juhlien järjestämisestä ja laittamisesta, mutta tää pikkuvauva-aika on sen verran hektistä, että juhlien järjestäminen+vauva+leikki-ikäinen = katastrofi :D Leipomispuoleen oon onneksi saamassa apuja ♥

Mutta tosiaan, palataan siis itse juhlapäivään :) Meillä oli juhlissa aikuisia noin 20 henkeä ja lapsia useampikin :) Lapsille oli varattu leikkinurkkaus Honkimetsän herkun toimesta, tämä oli erittäin kiva idea :) Varsinkaan meidän Eeti ei pysy sekunttiakaan aloillaan, joten oli hyvä, että pikkuväelle oli mieluista puuhaa virallisen osuuden aikana. Toki Eetiä ei niin vain huijattu keskittymään leikkeihin, vaan välillä piti yrittää päästä keittiön puolelle tai käydä kurkkimassa kastepöydän alle :P Onneksi ristiäiset on lastenjuhla ja sen kyllä kaikki ymmärsivät, pappia myöden :).

Eeti oli niin suloinen juhlapuku päällä ja kun suostui ottamaan vielä kravatinkin kaulaansa :) ♥

Kasteseremonian aikana pappi kertoi meidän pojan tulevan nimen, joka on Elia Alvar ♥ Tykästyimme kovasti tähän nimeen, vaikka sitä piti ensin aika pitkään makustellakin ja varmistella, että onko se todellakin tämä. Mutta kuten Eetinkin nimen kanssa kävi, emme lopulta osanneet edes ajatella, että se olisi jokin muu nimi kuin tämä :) Elia sopii meidän perheeseen ja Eetinkin nimen kanssa yhteen ♥

Elia sai kolme kummia lähipiiristä, aivan kuten Eetikin aikanaan ♥ Olen iloinen siitä, että näihin ihmisiin ja heidän perheisiin on nyt tavallaan entistä läheisempi suhde koko meidän perheellä ja varsinkin Elialla :) ♥

Juhlissa meillä oli tarjolla täytekakkua sokerimassakuorrutteella, suolattua kinuskijuustokakkua (eli salted caramel cheesecake), tomaatti-mozzarellapiirasta, sipulipekonihyrriä ja Elian nimellä kuorrutettuja keksejä. Meillä oli lisäksi karkki-ja hedelmäpöytä lapsia ajatellen ja varsinkin Eetiä varten, joka ei allergioidensa vuoksi voinut syödä varsinaisesta juhlapöydästä mitään. Eeti on kyllä niin nirso herkkujen suhteen, ettei olisi varmaan suostunutkaan syömään sieltä mitään :P.

Täytekakusta tuli juuri niin upea kuin toivoinkin ♥ Koristeistakin tuli aivan täydelliset :) En ymmärrä miten jotkut on niin taitavia noiden sokerimassakoristeiden kanssa! Norsukoristekin on just niin söpö kuin toivoinkin :)

Lahjaksi Elia sai monenlaista mukavaa, perinteisiä kastelahjoja, sekä leluja, kirjoja ja rahaa. Ihania ja tarpeellisia lahjoja kaikki ♥

Meidän perhepotretit on tällä kokoonpanolla aina tosi hyviä, kun yks vauhtihirmu ei haluis pysyä hetkeäkään paikoillaan :P

Kameran kätköistä paljastui, että Honkimetsän herkusta saa myös kenkien sitomispalveluja :D, Sanna ♥

Ihanat ristiäiset saimme taas viettää ja kotiin sai kantaa kasapäin jäljelle jääneitä herkkuja ja kauniit kukat, jotka olin tilannut juhlaa varten kukkakaupasta :). Lahjakasaa unohtamatta :)

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Taisin viime kerralla iloita liian ajoissa, kuinka mahtavaa oli, että tällä kertaa ei kumpikaan meistä saanut mitään infektiota synnytyksen jälkeen. Noin viikon päästä synnytyksestä nimittäin sain kohtutulehduksen ja jouduin ravaamaan synnärillä asian tiimoilta, mutta nyt näyttäisi siltä, että infektio on selätetty, toivotaan ettei mitään takapakkia enää tulisi. Vauvalle antibiootit on tehneet jonkin verran vatsavaivoja, mutta ne toivon mukaan hellittää pikkuhiljaa. Muuten poitsulla on kaikki hyvin, minkäänlaista rytmiä ei kylläkään vielä ole ja yöt on välillä aika levottomia, mutta ehkä se tästä :P Vauva on kova poika syömään ja neljän kilon rajapyykki ylitettiin jo neuvolan kotikäynnillä alle kaksiviikkoisena :) Koon 56 vaatteet alkaa olemaan jo todella nafteja :P

Ostimme vauvalle tässä alla olevassa kuvassa näkyvän New born setin, jonka saa kiinni Tripp Trapp- tuoliin. Todella hyvä hankinta, kun vauvakin pääsee ruokapöydän ääreen ja Tripp Trapp pysyy käytössä vauvatuen jälkeen vielä useamman vuoden, E:llä on siis myöskin oma Tripp Trapp.

Kylpemisestä vauva on tuntunut pitävän, erityisesti kun sauna on päällä, niin ilmakin on sopivan lämmintä :) Vaunutteluakin on pikaisesti ehditty jo kokeilemaan, mutta meikäläisen voinnin takia se on jäänyt vielä vähäiseksi. Onneksi kelit tuntuvat tässä koko ajan vain paranevan. Kyllä se kesä sieltä on tulossa ♥

Tällä kertaa en ostanut vauvalle kovinkaan montaa vaatetta, sillä E:n vaatteet olivat vielä kaikki tallessa vauvavuodelta. Yhdet samisteluvaatteet isoveljen kanssa teetin kuitenkin ompelijalla, sen verran suloisen kuosin löysin ♥ Nämä vaatteet on tehnyt Mitta-ommel, jonka yhteystiedot löytyvät facebookista tuolla nimellä :). Todella hyvälaatuiset vaatteet sain ja ihanan raikkaat sävyt :) Erityisesti tykkäsin noista E:n housujen taskuista ♥

Meillä onneksi yhteinen "lomailu" vielä jatkuu, T on kotosalla vielä pari viikkoa, mikä on ihan mahtava juttu :) Ristiäispäiväkin on jo sovittuna, mutta melkein kaikki muu kastejuhlaan liittyen onkin vielä suunnitteluasteella. On tässä onneksi vielä aikaa :)

Pieni poikamme on saapunut ♥

16.3 meidän perheeseen syntyi poikavauva ♥ Täällä me ollaan vietetty kotosalla jo kolmatta päivää. Pääsimme kotiutumaan sairaalasta kahden vuorokauden iässä :). Synnytys meni tällä kertaa paremmin, vaikka eipä se silti helppo urakka ollut nytkään. Tärkeintä kuitenkin oli, että vauva voi hyvin ja pääsi mun kanssa vierihoitoon eikä kumpikaan saanut mitään infektioita tai muita ikäviä jälkiseuraamuksia tällä kertaa.  Oli ihanaa saada kokea ihan tavalliset ensipäivät vauvan kanssa pesien osastolla. Mutta parasta oli tietysti se, kun pääsi kotiin ♥

Tens oli ihan huippu laite kivunlievityksessä, onneksi vuokrasin sen itselleni. Oleellista tämän käytössä taitaa olla, että sen käytön hoksaa aloittaa jo lievään kipuun, jolloin sen teho alkaa riittävän ajoissa ja volyymia ehtii nostamaan kipujen mukaan. Tämän enempää en aio kuitenkaan synnytyksestäni tänne julkisen blogin puolelle kirjoitella, vaikka synnytyskertomukset yleensä ovatkin suosittuja postauksia ja niistä voi saada henkistä tukea ja turvaa omaan tulevaan synnytykseen. (Varsinkin, jos kokemus on ollut siis positiivinen.) Synnytys on kuitenkin elämän henkilökohtaisimpia ja suurimpia tapahtumia, joten jääköön loput tarinasta omiin muistoihimme ♥

Eeti on ollut ihmeissään pikkuveljestään ja seurailee vauvan touhuja pääasiassa kauempaa eikä yritäkään koskea vauvaan. Mutta voi, että meillä on täällä välillä kaksi surullista poikaa, kun E ei ymmärrä miksi vauva itkee aina pyllynpesua ja sitten lopulta molemmat pojat itkee :P. Olemme pyrkineet huomioimaan Eetiä mahdollisimman paljon ja pitämään sylissäkin entistä enemmän, tuntuu että sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten hyvin E on oikeastaan ottanut muuttuneen elämäntilanteemme. Toki tulevaisuudessa voi siltikin olla rajua mustasukkaisuutta, mutta se on ihan normaalia.


(Alla olevassa kuvassa vauva testaa E:n sänkyä, sekin tuntui kelpaavan :P)

Tottahan isoveljen pitää sitteriäkin välillä testata :P Ja kaulassa on imetyskoru :D

Eilen sain nukkua päikkärit molempien poikien keskellä ja kuinka onnellinen olo siitä tuli ♥
Tästä se uusi arki alkaa ♥

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista ei ainakaan
Eikä sammakoista oo kuullutkaan
Ei niitä voi kaupasta
ostaa
Eikä verkoilla järvestä
nostaa

Näitä ihmeitä joskus
lahjaksi saa
Kun tarpeeksi paljon
rakastaa
Pojat tehty on langoista
rakkauden
Yhteen neulottu muruilla
hellyyden

Haaveista kudottu on
untuvatukka
Suudelmin silotettu posken
nukka
Tähdistä kirkkaimmat
silminä loistaa
Onni tää maailman murheita
poistaa

Johanna Niskanen

Rv 39

Vihdoinkin mä saan esitellä Eetin sänkyyn valmistuneen päiväpeiton, jonka juuri sain ompelijalta :). Oon nähnyt näitä vetoketjullisia päiväpeittoja muissa blogeissa ja ajatellut aina, että ne on tosi näppäränoloisia ja vihdoinkin sain aikaiseksi teettää myös Eetille sellaisen. Tämmönen pitäs kyllä saada meidänkin sänkyyn, kun yleensä pikkumies möyrii nimenomaan meidän peittojen alla :P

Tässähän on siis se idea, että peiton kummassakin reunassa menee pitkä vetoketju ja ne molemmat avataan iltaisin ja päälliosan kansipeitto heitetään jalkopään yli, jolloin alta paljastuu peitto ja tyyny. Ja aamulla taas pedataan peitot ja tyynyt ojennukseen ja vedetään vain vetoketjut kiinni :).

Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että tää on pitkäikäinen päiväpeitto, koska maksoin tästä lopulta aika monta euroa :P Edullisemmalla kangasvaihtoehdolla ja jos olisi itse pystynyt tämän ompelemaan, olis tietysti säästänyt reippaasti, mutta meikäläistä ei ole siunattu ompelutaidoilla saatika ompelukoneella ;)

Samalla ompelija teki uuden patjan päällisen lakanakankaasta meidän tulevan vauvan sänkyyn ja sain VIHDOIN sängyn pedattua valmiiksi asti.

Tämän sängyn sain lainaan tälläkin kertaa tädiltäni, tykkään, että sänky on aluksi vähän pienempi ja vasta myöhemmin siirrymme isompaan pinnasänkyyn. Tämä vie makuuhuoneesta vähemmän tilaakin, joten on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto. Hoitopöydän ostin käytettynä, koska edellisen hoitopöydän myimme pois heti, kun sille ei enää ollut käyttöä.

Värimaailma on aika neutraalia, koska poistin kuvasta kaikki pehmolelut ja tekstiilit, joista olisi voinut päätellä turhan hyvin tulevan vauvan sukupuolen :P. Haluamme pitää tälläkin kertaa sukupuolen yllätyksenä loppuun asti. Toki veikkauksia saa aina heittää, niitä on mukava kuulla :)

Viime viikonloppuna meillä riitti kivaa puuhaa. Kävimme ystäväni 30wee synttärikahveilla ja meikäläinenkin jaksoi pikkuisen edes panostaa omaan ulkonäköönsä :P. Kahvien jälkeen siskoni tuli käymään poikaystävänsä kanssa ja räpsäisi samalla meikäläisestä "muutaman" kuvan :) Oli siellä seassa sit joku onnistunutkin otos :D

Olo on aika samanlainen kuin aiemmin, joka paikkaa kolottaa, jos vähänkin yrittää tehdä jotain ja kyllä osa "kolotuksista" on supisteluakin. Ei kuitenkaan mitään säännöllistä, mistä voisi innostua :P Pipoa kiristää pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja oon niin ärsyyntynyt, kun en edes raivon voimalla jaksa pestä pesuhuonetta ja saunaa :D. Eetin mielestä äidin sylissä on nyt kiva hengailla koko ajan ja äidin pitäisi hoitaa iltanukutuskin joka kerta ja aamulla isi saa kyllä jäädä sänkyyn makoilemaan, mutta ÄIDIN pitää nousta samantien kun pikkumies niin vaatii :P. Voi huokaus, kyllä tulee E:lle olemaan kova paikka, kun vauva syntyy.

Synnytyksestä puheenollen, vuokrasin tämän Ellen Tens-laitteen kivunlievityskonstiksi. Ystäväpiirissä on muutama tällaista käyttänyt ja kokenut sen positiiviseksi avuksi, joten halusin itsekin tätä päästä kokeilemaan. Myös ammatillisessa mielessä haluan tietää, miltä tämän käyttö oikeasti tuntuu. Vielä pitäisi tarkemmin tutustua käyttöohjeisiin... Onko lukijoissa tens-laitteen käyttäjiä, ootteko saaneet tästä apua? Ajattelisin, että tämä olisi nimenomaan alkuvaiheen oloihin ja kotiin hyvä apuväline, katsotaan sitten tilanteen edetessä niitä tuhdimpia kivunlievityskonsteja...