Multa pyydettiin postausta arjesta kahden lapsen kanssa ja varsinkin vinkkejä, joilla voisi saada helpotusta siihen :) Meillähän tätä arkea on eletty nyt vajaan neljän kuukauden ajan ja jotain vinkkejä osaan jo tältä pohjalta antaa, mutta kertokaa te konkarit ihmeessä lisää, jos mieleen tulee!:)
Olen siis aiemmin kirjoittanut postauksen, joka käsitteli sitä, miten voi valmistautua vauvan tuloon ja arjen muuttumiseen, sen voi lukea
täältä. Nyt siis yritän panostaa siihen, kun lapsia onkin kaksi :).
Kun toinen lapsi syntyy, arki on jo valmiiksi täysin erilaista, kun esikoista odottaessa. Joudutte miettimään jo etukäteen, miten toimitte kun synnyttämään lähtemisen aika tulee. Kuka vahtii esikoista synnytyksen ajan, jos isä on mukana synnytyksessä, mitä jos sairaalassa vierähtää pitempikin aika, tai kuinka kovasti esikoinen ikävöi tällä välin äitiä. Itse ajattelisin, että jos esikoinen ei ole koskaan ollut yökylässä aiemmin, niin sitä olisi hyvä treenata, jottei sitä tarvitse synnytyspäivänä testata ensimmäistä kertaa. Riippuen tietenkin tukiverkoston olemassaolosta ja kuinka ylipäänsä on aikeissa toimia kun synnytyksen aika tulee.
Vauvan synnyttyä, on hyvä muistaa huomioida esikoista erityisen paljon. Meillä Eeti pääsi jo sairaalaan katsomaan vauvaa ja äitiä. Pidä huoli, että myös esikoinen pääsee äidin syliin, meillä se oli ainakin tärkeä juttu, Eetillä oli jo varmasti kova ikävä äitiä ♥ Kotiin tullessamme ja läheisten käydessä katsomassa vauvaa, olin tosi ilahtunut siitä, että moni toi myös Eetille pienen "isoveljen lahjan". Kuten pienen auton tai karkkirasian. Vaikka en sellaista siis olettanut tai pyytänytkään, niin se oli Eetin kannalta todella mukava yllätys :). Sellaisen voivat tietysti vanhemmatkin ostaa.
Ensimmäiset viikot kotona menevät nopeasti ohi, kuten myös sen ensimmäisen lapsen kanssa. Nyt vain erona on se, että isä ei enää ehdikään kiikuttamaan evästä sohvan nurkkaan (tai äiti ylipäänsä siellä istumaan :D) tai auttamaan yhtä paljon vauvan kanssa, kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Isä nimittäin keskittyy esikoisen hoitamiseen ja yrittää siinä sivussa hoitaa myös kauppareissut ja ruuanlaiton, tai näin ainakin meillä. Pyykkiä pesee se, joka ehtii. Tämä siis silloin, kun isä on isyyslomalla. Iltaisin kummallakin on oma nukutettava lapsi ja näin ollen kummallakin aikuisella vähemmän hengähdyshetkiä kuin esikoisen aikana.
Kun isyysloma loppuu, alkaa todellinen ARKI :P. Silloin äidin pitäisi yksin handlata sekä esikoisen aktiviteettien järjestäminen, ruokailut, ulkoilut ja päikkärit, jos lapsi sellaisia vielä nukkuu. Ja siihen lisäksi tietysti vauvanhoito, ruuan valmistaminen, itsekin pitäisi syödä, jonkun pitäisi jossain vaiheessa käydä kaupassa ja pyykkikoneen pitäisi pyöriä päivittäin. Tässä kohtaa meikäläisellä nousi hiki otsaan. Pelkästään vauvan hoito ja imetys veivät päivästä jo niin suuren osan, että esikoinen jäi auttamatta kakkoseksi.Varsinkin, kun meillä Elia oli ensimmäiset kuukaudet todella itkuinen eikä viihtynyt oikein missään muualla kuin kantoliinassa tai repussa. Nyt jo onneksi helpottaa siltä osin, kun hoksasin sen maitoallergian. Meillä on molemmat lapset todella temperamenttisia ja sanoisinko näin nätisti, että lisäksi suuritarpeisia ;). Eeti myöskin tarvitsee vierelleen lähes koko ajan yhden aikuisen ja tämä meinasikin tuottaa ongelmia heti alkuunsa. Meillä arjen on pelastanut Eetin päivähoito, jonka tuntimäärää nostettiin, kun kotona meinasi tulla vähän liian kova härdelli ja stressi. Eetille päiväkoti on mieluinen paikka ja siis entuudestaan jo tuttu. Nyt on tuntimäärätkin kohdillaan ja arjessa on jonkinnäköinen "tolkku". Eeti käy päivähoidossa myös muista syistä, kuin vain arjen helpotukseksi, mutta niistä muista syistä sitten joskus paremmin, jos päätän niitä täällä blogin puolella jakaa. Mutta sanoisin, että jos esikoinen on hyvin vaativa, vilkas tai muulla tavoin suuritarpeinen, on päivähoidon harkitseminen erittäin järkevää. Mutta tähän kyllä vaikuttaa suuresti se, millainen lapsi on kyseessä, mitkä on perheen tukiverkostot (ONKO niitä?), millainen vauva on (eli esim. itkeekö paljon, valvooko öisin) ja kuinka paljon perheen isä pystyy osallistumaan arjessa.
Yksi iso, aikaa vievä asia on imetyshetket. Mitä esikoinen tekee sillä välin? No kaikki pahuudet!:D Tai sitten vaatii äidiltä samaan aikaan jotakin :D. No ei onneksi ihan joka kerta :P Mutta kuitenkin tähän asiaan on hyvä reagoida etukäteen. jos omaa samanluonteisen esikoisen kuin meikäläinen ;). Olen lukenut, että toiset ovat tehneet esikoiselle oman leikkiboxin, joka kaivetaan aina imetyshetkien aikana esiin. Mä tapaan imettää sängyllä (koska se on meillä paras asento), joten usein kaivan viereeni jo esille satukirjoja, jos esikoinen päättää kiivetä myöskin sänkyyn. Toinen toimiva konsti on mun ihanan pehmeä aamutakki, jonka usein nostan myös sängylle, koska Eeti tykkää möyriä sen sisällä :DD. Eli ihan sama mikä se harhautuskeino on, kunhan se toimii :P. Sillä jos en harhauttaisi, Eeti alkaisi pomppimaan sängyssä tai vetäisi mua koko ajan sängystä pois, jolloin vauva ei saisi syömisrauhaa. Ja ne pahuudet :P. Sen näkee sitten käytännössä, mitä tulee tapahtumaan, mutta meillä pitää usein piilottaa "kielletyt tavarat" ennen imetystä, eli vauvan tutit, rikkuvat esineet, kuten aurinkolasit ja teräviä esineitä ei voi olla lojumassa pöydällä, kuten veitset tai sakset. Vessan ovenkin jouduin yhdessä vaiheessa lukitsemaan, koska muuten Eeti oli koko ajan pesemässä hampaitaan ja syömässä siinä samalla hammastahnaa (joka on vaaraksi lapselle suurissa määrin) tai sitten repimässä vessapaperia pieneksi silpuksi :P. Joten tätä aihealuetta kannattaa kyllä pohtia etukäteen :P
Päivittäin tulee myös tilanteita, joissa pitää päättää, että kumman lapsen itkuun/tarpeisiin pitää reagoida ensin. Yleensä lapset karjuvat samaan aikaan, jos et ole ehtinyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta ennakoimaan etukäteen. Se on joskus hyvin hermoja raastavaa. Mutta niistäkin hetkistä selviää, useimmiten ;)
Jos molemmat lapset nukkuvat päikkäreitä, ne eivät useinkaan osu samaan aikaan, jotta saisit itsekin levättyä tai hoidettua jotakin asioita sillä välin. Saatika jos esikoinen on jo luopunut päiväunista. Jos vauva valvoo öisin tai on muuten vaativa, äiti todellakin tarvitsee välillä päikkärit! Senkin vuoksi esikoisen päivähoito olisi äärimmäisen suositeltavaa. Meillä ei kyllä vauva useinkaan nuku niin pitkiä päikkäreitä että itse ehtisin edes nukahtamaan siinä ajassa, mutta joskus satunnaisesti niinkin käy, se on luksusta ja tulee joka kerta tarpeeseen ♥ Tai sitten jos toinen lapsista nukkuukin yllättäen pitkään aamulla, niin voit olla varma, että se toinen herää ennen sian pieremää :DD.
Kun lapsia onkin kaksi, kotitöitä on tuplasti enemmän kuin aiemmin. Voi jeesus tätä pyykkirumbaa, tiskien määrää ja sotkua kotona! Miten paljon ehtiikään 3wee sotkemaan päivän aikana?! Vauva ei kaada yhtäkään lelulaatikkoa, sotke ruualla ja juomalla mitään paikkoja eikä säädä ympäriinsä pitkin asuntoa :P Tähän mulla ei oo kyllä mitään vinkkiä antaa, kunhan totean että tätä se nyt vaan on :D.
Kun toinen lapsi syntyy, sitä huomaa potevansa huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty antamaan enää yhtä paljon aikaansa ja huomiotansa esikoiselle. Se voi tuntua yllättävänkin pahalta. Itse ainakin koin syyllisyyttä siitä. Esikoisen kannalta onkin hurjan tärkeää, että äidin kanssa edelleen saa niitä kahdenkeskisiä hetkiä ja niitä täytyy mielestäni yrittää edes välillä järjestää, vaikka se ei enää olekaan ihan yksinkertaista. Nyt T:n ollessa kesälomalla, olen yrittänyt tähän panostaa hieman enemmän. Kahdenkeskiset pyöräretket leikkipuistoon, hiekkalaatikkoleikit, tai nukutushetket iltaisin on niitä pieniä juttuja, mutta sitäkin tärkeämpiä ♥
Entistä haastavampaa on myös löytää aikaa omille jutuille, ystäville ja levolle. Mutta sitäkin tärkeämpää, kun lapsia onkin jo kaksi tai enemmän! Voi, kun kaikki äidit ymmärtäisivät ottaa aikaa itselleen. On muuten taivaan tosi, että jos äiti voi hyvin, silloin koko perhe voi paremmin ♥ Äidin mielenterveyteen kannattaa siis panostaa!
Ja mites sitten se parisuhde? Sitä nyt ei varsinkaan saisi unohtaa, ja silti se on oman ajan ottamisen lisäksi toinen asia, mistä luovutaan ensimmäisten joukossa. Tähän tietysti vaikuttaa se, onko lapsenvahteja vai ei. Meidän arjessa eletään nyt kenties rankinta vaihetta, tai ainakin jos sitä mitataan sillä, kuinka usein pääsemme T:n kanssa kahdestaan tekemään asioita. Tämän kyllä toivon helpottavan sitten, kun lapset ovat isompia. Tilanne ei siis näytä toivottomalta ♥
Muistan kyselleeni ystäviltäni, joilla on jo kaksi tai useampi lapsi, että voiko sitä rakkautta riittää tälle toisellekin lapselle, kun ensimmäistä jo rakastaa niin paljon. Kovasti sain kyllä vakuutteluja, että rakkautta riittää kaikille lapsille. Nyt tuntuu ihan hassulta, että olen tuollaisia edes pohtinut! Kyllä ystävät ovat olleet oikeassa, rakkautta todellakin riittää ♥ :) Enkä koe, että rakastaisin jompaa kumpaa lasta enemmän, kumpikin tuntuu ihan aidosti yhtä rakkaalta ♥
Semmosia ajatuksia sain itsestäni puserrettua tähän tekstiin!Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta näillä mennään :P Kertokaa omia ajatuksianne, jos teksti sellaisia herätti ♥ Muistakaa kuitenkin, että nää vinkit on koottu meidän arjen pohjalta, sun arki voi olla tyystin toisenlaista ja teillä toimii ihan eri jutut. Niitä olis kiva kuulla :)
