Hirveä viikko

Tsiisös mikä vuoden aloitus meillä on ollut. Huhhuh, toivottavasti täällä sais pikkumies olla näiden sairastelujen jälkeen pitkän aikaa terveenä! Uusi vuosi vaihtui pikkuista nuhapotilasta hoivatessa. Edelleenkin on nuhaa, mutta sekin paranemaan päin. Korva- ja silmätulehduskin tuli siinä samassa rytäkässä ja se tietysti on vaikuttanut pikkumiehen ruokahaluunkin. Antibiootti pisti mahan sekaisin (vaikka sai maitohappobakteeriakin), mutta loppiaisilta teki viikosta aivan kamalan. Eeti nimittäin sai joko kananmunasta tai kefeksinistä allergisen reaktion :( Itse epäilen enemmän kananmunaa, kun E oli juuri 5 minuuttia aiemmin syönyt sitä, mutta myös kefeksin voi olla syyllinen, ainakin lääkärin mukaan. E nimittäin veti aivan valkoiseksi, alkoi vaikertamaan ja haukottelemaan syömisen päätteeksi. Meidän oma päivystys oli jo mennyt kiinni, joten soitin sitten Seinäjoelle. Ja sieltä käskettiin lähteä näytille ja jos tilanne muuttuu, niin soittaa hätänumeroon. Tässä kohdin tajusin, että luultavasti E sai allergisen reaktion. Hengitys kulki kuitenkin (nuhaisella nenällä tokikin) ihan normaalisti, joten ei muuta, kuin auton kyyttiin ja kohti Seinäjokea. Ja tottakai juuri tuolloin oli 27 astetta pakkasta, eikä auto meinannut lähteä käyntiin ja takaovetkaan eivät auenneet, joten jouduimme kömpimään sisälle etuoven kautta. Ei päästy kovin pitkää matkaa, kun E oksensi haalarinsa sisälle :( Tästä mä tietysti säikähdin ja mietin koko ajan, että soitanko jo ambulanssin vastaan, mutta päästiin lopulta perille, aivan hermona, kun autokaan ei kulkenut kuin 80km/h, kun se oli niin jäässä!

Keskussairaalan päivystyksessä E sai koko kroppaan punoittavan ihottuman joka ilmeisesti kutisikin kovasti :( Onneksi hengitystiet pysyivät auki. Siellä E oksensikin pari kertaa ja sai lopulta antihistamiiniannoksen. Kritisoin kovasti lääkäriä joka ei antanut edes kortisonia lihakseen, mielestäni olisi pitänyt antaa, mutta kyseinen keikkalääkäri oli eri mieltä. Ekaa kertaa lapsen kanssa törmäsin muuten empatiakyvyttömään lääkäriin, Lapualta meillä on vaan hyviä kokemuksia! Lopulta palasimme yöksi kotiin, E väsähti sairaalareissusta kovasti ja nukkui koko kotimatkan, unissaan vaikertaen. Kotona E:n sai siirtää suoraan nukkumaan yöunia. Yöllä oksensi vielä kerran mun päälleni imetyksen päätteeksi, mutta sen jälkeen alkoi masu rauhoittumaan. Ripuli kylläkin yltyi pariksi päivää ja nesteytyksestä jouduttiin huolehtimaan extrapaljon, ettei oltais jouduttu osastolle pikkumiehen kanssa. Seuraavan päivän E lähes tulkoon nukkui kokonaan, heräsi vain syömään välillä. Rintamaito vain kelpasi, mutta onneksi edes se. Nyt jo syö lähes entiseen tapaan muutakin ruokaa. Masu oli kipeänä pari päivää ja yölläkin piti pikkuista rauhoitella kanniskelemalla ja laulamalla pitkin kämppää.

Kaksi päivää loppiaisen jälkeen, E sai lyhyessä ajassa nokkosrokon koko kroppaan ja taas mentiin päivystykseen, tällä kertaa onneksi oman paikkakunnan. Siellä todettiin, että ihottuma oli nokkosrokkoa ja pitäisi mennä itsekseen ohi, ja niin se menikin parissa tunnissa. Epäselväksi jäi, että oliko kyseessä jälkireaktio, uusi allerginen reaktio vai flunssainfektion aiheuttama. Pikkuisella kun oli pari päivää kuumettakin.

Onneksi nyt viikonloppuna täällä on ollut sama virkeä ja iloinen pikkumies kuin ennen sairasteluja ♥ Enää ei vaivaa kuin nuha ja se tuntuu näiden vastoinkäymisten jälkeen pikkujutulta. Tällä viikolla on enemmän valvottu öitä kuin nukuttu ja näitä univelkoja tasaillaan varmasti vielä pitkään, mutta onneksi päästiin taas säikähdyksellä. Mulla on varmaan harmaita hiuksia päässäni enemmän kuin koskaan ennen. On aivan hirveää, kun oma lapsi sairastaa etkä pysty poistamaan toisen kärsimyksiä. Jatkossa joudun kyllä miettimään todella tarkkaan, mitä ruokaa uskallan Eetille antaa. Kananmuna nyt on tietysti poissa, ainakin toistaiseksi E:n ruokavaliosta ja varmuuden vuoksi mäkään en sitä syö.

Onko siellä muita, joiden lapset ovat saaneet allergisen reaktion? Oisko muuten ehdottaa mitään facebook-ryhmää, jossa olis muita allergisen lapsen vanhempia tai jotain vertaistukiryhmää? Sellaiselle ois nyt tarvetta ♥

Mutta jotain positiivistakin :) Eeti alkoi eilen jumppaamaan itseään konttausasentoon, ei oo siis aiemmin sellaista osannut :) Tätä taitoa piti tietysti viime yönä treenata omassakin sängyssä ja kurkkia salaa äitiä pinnojen välistä ;) Hahah, ei siis vieläkään nukuta yhtään paremmin, mutta onpahan hyväntuulinen vauva :) ♥  Ja eilen pääsin ystävän kanssa päivällä muutamaksi tunniksi shoppailemaan ja ulos syömään, teki kyllä äärettömän hyvää, varsinkin kun en oo koko viikkona poistunut kotoa kuin lääkärireissuille. Eikö se tästä taas, pikkuhiljaa. Kyllä mun on jo niin ikävä meidän normaalia arkea!