Meidän arkea määrittää tällä hetkellä uniasiat, tai paremminkin meikäläisen univelat. Kun ei saa nukkua tarpeeksi, niin kaikki muu tuntuu jäävän sivuun ja päivisin tehdään vaan ihan pakolliset jutut. Eeti on siis jo joitain kuukausia ollut levoton nukkuja, haaveillen muistelen niitä ensimmäisiä kuukausia kun meillä nukuttiin yöt 3-4 tunnin pätkissä ja eka unipätkä saattoi olla 5-6 tuntia. Ne heräilyt mä vielä jaksoin, mutta tätä nykyistä tahtia eli heräilyä pahimmillaan puolentunnin välein ja parhaimmillaan kahden tunnin välein, mä en tahdo jaksaa. Noita "hyviä" öitä on ollut aika harvakseltaan... Uskon, että Eetin heräilyt johtuvat osittain vauhdikkaista päivistä ja siitä, että joka päivä oppii uusia asioita ja ne tulevat uniinkin. Mutta monesti on ollut myös vatsavaivoja ja itkuja eikä uni tule ilman sylissä kanniskelua. Allergiaepäilyjä on lisäksi tullut kananmunan/kefeksinin lisäksi useita (on siis vielä epäselvää kummasta noista sai allergisen reaktion loppiaisena, vaikka itse uskon syypään olleen kananmuna). Meillä kummallakin on tällä hetkellä aika rajattu ruokavalio, Eeti nimittäin reagoi rintamaidonkin kautta tiettyihin ruoka-aineisiin. Ensi viikolla päästään onneksi allergiatutkimuksiin ja saadaan toivottavasti jotakin selkoa näihin allergia-asioihin.
Uniongelmia lisää mulla vielä se, että en saa iltaisin enää nukahdettua kovin nopeasti ja saatan pyöriä sängyssä usean tunnin ajan. Päivisin nukkuminen ei yleensä edes ole mahdollista, mutta silloin harvoin kun saan siihen tilaisuuden, niin nukahtaminen ei aina onnistu. Ja se jos mikä v*****aa.
Eli lyhyesti sanottuna täällä on aika väsynyttä menoa, mutta eikö tää joskus helpota?!
Mutta on mulla kivojakin kuulumisia kerrottavana :) Eeti oppi hieman ennen 9 kuukauden ikää nousemaan tukea vasten pystyyn ja tästä muutaman päivän päästä oppi myös liikkumaan tukea pitkin :) Ja joka paikkaan yritetään kiipeillä, lempipaikka on telkkarin takana johtoja nyppimässä :P
Aikamoinen veijari siis nykyään :P ♥ Kovasti olen tänään ollut kuulevinani sanan "äiti" mutta en oo ihan satavarma :P Päikkäreiltä kun E heräsi, niin sanoi ihan selkeästi oman nimensä, "Eeti" :D Jatkuvaa pulputusta kuuluu, mutta pääasiassa puhuu vauvakieltä ja erilaisia tavuja :)
Tää kuukausi onkin eka kuukausi kotihoidontuella. Katsotaan kuinka kauan mulla on varaa olla kotona Eetiä hoitamassa, mutta tällä hetkellä on ajatuksena olla kotona ainakin kesän yli. Hoitokuvioita pitäisi kyllä jo kovasti miettiä, jos syksyllä tarvitaan hoitopaikkaa..! Kääk. Onko tähän asiaan jollain antaa jotakin kommenttia?? Oon ihan päästäni pyörällä näissä hoitoasioissa... Kaikista mieluiten olisin tietysti itse hoitamassa Eetiä kotona, mutta se ei taida olla taloudellisesti mahdollista kovin pitkään.
Ikäviä juttuja on muuten riittänyt nyt vähän liikaakin. Mun siskoni joutui sairaalaan aivokalvontulehduksen vuoksi viikko sitten ja me kaikki säikähdettiin siitä oikein kunnolla :( Onneksi siskon vointi on jo paranemaan päin, mutta toipumisessa menee tietysti pitkään. Huh, kaikkea sitä pitääkin sattua! :( Lisäksi meidän Murulla on pissatulehdus ja senkin asioita on pitänyt öisin murehtia. Onneksi antibioottikuuri näyttäisi purevan. Että semmosta kaikkea tänne!
Tänään on kuitenkin ystävänpäivä ja kovasti on ollut kaikki rakkaat ihmiset mielessä ♥ Postiluukusta on tipahdellut iloisia yllätyksiä ja ystävänpäiväkortteja :) Saan kyllä olla onnellinen jokaisesta läheisestäni ympärilläni ♥ Kiitos teille jokaiselle että olette olemassa ♥
Haluan toivottaaa myös teille kaikille lukijoille Hyvää Ystävänpäivää! ♥
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥