Kun elämä pysäyttää

Vaikka meillä vietetäänkin täällä hyvin tavallista vauvaperheen elämää, niin silti ajatukset ovat tällä hetkellä jossain ihan muualla. Kuulin muutama päivä sitten todella surullisia uutisia ystäväni perheeltä ja nyt ajatukset ovat voimakkaasti heidän luonaan. Ensin en aikonut asiasta mainitakaan täällä blogin puolella, mutta tuntui aivan nurinkuriselta kirjoitella vain tavanomaisista arkipäivän asioista, kun kaikista eniten mielenpäällä on ystävän perheen kokema suru. Vaikka haluankin panostaa täällä blogissa elämän positiivisiin asioihin, niin tietyt asiat ovat niin suuria, että niitä ei voi jättää huomioimatta. Tällaiset tapahtumat pysäyttävät. Koko loppuelämä muuttuu kertarysäyksellä eikä mikään ole niinkuin ennen. Ja kummasti sitä taas muistaa, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Kyllä vetää hiljaiseksi, miten elämä voi olla välillä näin epäoikeudenmukaista. Voi, kun voisi ottaa toiselta edes osan surusta kannettavaksi ♥

Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
– Marleena Ansio –