Koheltamista toisen perään

Tää joulukuu ei selkeestikään oo meidän kuukausi! Täällä sattuu ja tapahtuu harva se päivä kaikennäköstä, enkä puhu nyt mistään kivoista jutuista :( Kaikista kamalin juttu sattui viime viikolla, kun jouduin soittamaan Eetin takia ambulanssin :( Pikkumies istui mun sylissä lattialla ja mä yritin lukasta samalla Mustin & Mirrin tarjouslehteä, mutta E ilmoitti kovalla äänellä, että hän haluaa kas vilkasta sitä. No, mä sitten annoin sen E:n käteen, se tykkää muutenkin aina rapistella kaikkea. Mutta tällä kertaa E repäisikin yhtäkkiä lehdestä palasen ja tunki sen suoraan suuhunsa ja alkoi heti kakomaan, kun se meni niin syvälle kurkkuun. Ja samantien E veti sitten punaiseksi ja alkoi itkemään katkonaisesti, selvästi henki ei kulkenut kunnolla. Tungin sormet kurkkuun ja sain sieltä ongittua palasen paperia pois, mutta se ei helpottanut E:n hengittämistä, joten paukutin sitä sitten lapaluiden väliin ja yritin uudestaan kaivella suuta, jos saisin sieltä vielä jotain kaivettua pois. Tästä ei kuitenkaan ollut mitään apua ja pikkumies edelleen hengitti katkonaisesti itkemisen välissä. Ei mun auttanut kuin soittaa ambulanssi (oli muuten aivan hirveää, kun hätänumerosta kuului ensin "olet jonossa", onneksi sen jälkeen vastattiin pian). Onneksi ambulanssi tuli pian ja ambulanssin väki totes saman kuin mäkin, että henki kulkee, kun pystyy itkemään, mutta joku siellä silti taitaa olla tukkeena, kun se hengitys ei ollut kuitenkaan normaalia. Lähdettiin siis ambulansilla terveyskeskukseen ja tarvittaessa sieltä oltais menty keskussairaalaan, mutta onneksi ei tarvinnut! Nimittäin matkalla E:n hengitys alkoi normalisoitua. Terveyskeskuksessa saatiinkin sitten jo puhtaat keuhkoäänet, lääkäri arveli, että se mahdollinen paperinpalanen ois edennyt nielussa mahalaukkuun ja sen vuoksi hengitys normalisoitui itekseen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta voi jestas, kyllä mä oisin tänki kokemuksen jättänyt mielelläni välistä :( Vieläkin muistelen kauhulla sitä hetkeä, niin hirveää se oli. Mä oon joutunut ennenkin soittamaan hätänumeroon ja kyllä taas tuli mieleen se yksi kauhea päivä 7 vuotta takaperin, kun ei selvitty säikähdyksellä. Senkin takia osaan olla kiitollinen siitä, että nyt päästiin näin vähällä. Ei toi päivä kuitenkaan hevillä unohdu. Huhhuh.

Mutta jotain pirteää tähän väliin, Eeti ei onneksi tilannetta jäänyt sen enempää murehtimaan, vaan päätti seuraavana päivänä oppia ryömimään ♥ Mun pieni poika ♥ Nyt sit saankin olla entistä tarkempi tavaroiden kanssa, kun pikkumies pääsee halutessaan joka paikkaan.

Mutta ei meidän ikävät jutut tähän lopu, mutta ne ei onneks oo ollenkaan niin kurjia juttuja kuin tuo eka! Nimittäin samana päivänä, kun soitin ambulanssia, mä lukitsin itteni ja Eetin pihalle. Luulin, että takapihan ovi oli takalukossa, kun menin hakemaan Eetiä vaunupäikkäreiltä, mutta sepäs menikin lukkoon mun takanani. No, onneksi mulla ja Eetillä oli ulkovaatteet päällä, joten mä vaunuttelin E.n kanssa naapuriin ja lainattiin sieltä puhelinta ja soitettiin T avaamaan meille ovi. Onneksi T ei ollut silloin kovin kaukana ja pääsi parissa minuutissa avaamaan meille oven. Kiitos vielä puhelimen lainaajalle :)

Niin ja sitten eilen meillä oli T:n kanssa pieni kommunikaatiokatkos, joten koiratkin pääsi karkuteille, kun takapihan portti oli jäänyt auki..... Onneksi koirat löytyi nopeasti läheisen rivitalon pihalta haahuilemasta, mutta kyllä sai taas jännittää sydän jääkylmänä. Onneksi eivät jääneet auton alle, sitä mä eniten pelkäsin!

Mutta mulle sopis, että nää koheltamiset loppuis nyt tähän?

Tääkin päivä on alkanut vähän kurjissa merkeissä, Eeti on itkeskellyt tavallista enemmän, luulen, että syypäänä on joko hampaiden puhkeaminen (niitä on jo 7!!) tai sitten mun syömät suklaakonvehdit ärsyttää pikkuisen mahaa. En taida syödä niitä enää tänä vuonna.... Päikkäreiden kanssa on taas saanut takuta, nyt nukkuu pihalla vaunuissa, mutta oon jo käynyt kaksi kertaa lykkimässä uudestaan vaunuja tai laittamassa tutin takaisin suuhun. Ja pikkumies on nukkunut vasta reilun tunnin yhteensä.... Puuh.

Mutta ens kerralla lupaan kertoa niitä hyviä uutisia, joita oon pantannut! :P Toivotaan, että kerkiäisin tähän koneelle siis taas lähipäivinä :)