Juhlahumua ja vauva-arkea

Hupsista, miten viime kirjotuksesta on taas kulunut jo monta päivää! Tää aika vaan menee niin nopeesti vauvan kanssa ja kovin usein ei tunnu aikaa löytyvän, että pääsis koneelle asti. Viime viikonlopun juhlat meni tosi hyvin vauvan kanssa. Ensin juhlittiin häitä lauantaina, vauva oli T:n kanssa kirkonpenkissä istumassa, kun itse seisoin kirkon etuosassa kaason roolissa, mutta ei tää meidän poika tuumannut ees uruista mitään :). Juhlapaikalle kun päästiin, niin poitsu jatko unia, joille simahti kun siirryttiin kirkosta juhlapaikalle ja saimme jopa syödä rauhassa, luksusta :D. Siskoni tuli lisäksi lykkimään vaunuja pihalle pariksi tunniksi, niin poitsu sai toiset unet ja mä sain rauhassa vetää kenkäleikin, jonka olin luvannut pitää sekä puheeni. Onneksi juhlapaikalle oli väsätty rauhallinen lastenhoitohuone, jonne mäkin ehdin imettämään. Ja mä ihan turhaan lypsin maitoja mukaan, kun ehdinkin ite syöttämään vauvan eikä T:n tarvinnutkaan antaa pullosta :D No parempi se on varautua kaikkeen mahdolliseen kuin päinvastoin :)

Häät oli mukavan rennot, ohjelmaa oli sopivasti ja hengailuaikaa myös :) Ikävä kyllä en ite ehtinyt kuvia ottamaan häiden koristeluista tai hääparistakaan, sen verran kädet oli kuitenkin täynnä hommaa. Mutta ihanat häät saimme viettää ja kuulin, että vauhdikkaimmat juhlijat olivat päässeet vasta aamuneljältä nukkumaan :) Me lähdimme ennen iltayhdeksää ja päästiin vielä mun vanhempien kotona pihasaunaan kaksistaan, kyllä vaan oli mahtavaa ♥ Yön vauva nukkui vaunuissa meidän sängyn vieressä ja nukkui ihan samaan tapaan kuin kotonakin, eli pari kertaa heräsi syömään. Olin tästä positiivisesti yllättynyt :) Sunnuntaina juhlittiin mun vaarin 80- vuotisjuhlia pienellä porukalla lounastaen, nekin kekkerit meni pikkupojan kanssa loistavasti :) Tänä viikonloppuna juhlitaankin sitten mun pikkusiskon ja -veljen yo-lakkeja eli juhlaa toisen perään :) Ja samoissa merkeissä tulee kesäkuukin jatkumaan :)

Ostettiin pojalle kantoreppu tulevilta kummeilta ja se on ollut kyllä todella hyödyllinen. Pikkupojulla on alkanut olemaan jonkun verran itkuisuutta syömisen jälkeen, niin kantorepussa olo tuntuu lohduttavan enemmän kuin pelkkä sylissä oleminen. Nämä mahavaivat menee kyllä vielä suoliston kehittymättömyyden piikkiin, meillä kuitenkin nukutaan yöt hyvin eikä täällä itketä joka imetyskerran jälkeen. Tokihan sitä toivois, että pikkusen ei tarvis itkeskellä yhtään mahavaivojansa, mutta onneksi niitä ei ainakaan tällä hetkellä ole jatkuvasti. Tää meidän reppu on merkiltään Manduca. Onko teillä muilla kantoreppu käytössä ja mitä ootte tykänneet siitä?:)

Kantoreppu, Manduca

Ollaan myös päästy korkkaamaan vaunuttelut ja niistä poitsu tuntuu tykkäävän ja jää vaunuihin yleensä nukkumaan lenkin jälkeen :) Kunhan ei oo liian kuuma! Välillä nää kelit alkaa jo olemaan sellaset, että pitää tosissaan miettiä minkä verran niitä vaatteita pukee kun välillä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja välillä tuulee ja sataa. Mutta mahtavaa, että ollaan päästy joka tapauksessa pihalle :) Tänään kävin ekaa kertaa tän rytmiryhmän kans yksin lenkillä (eli vaunut+vauva+2 koiraa) ja se meni ihan hyvin. Toki hihnojen kanssa oli välillä säätämistä, mutta ainakaan koirat ei vetäny koko aikaa vaan käveli hienosti vaunujen vierellä, mitä mä ihmettelin syvästi :P

Vaunulenkki, Firkon

Joku tuolla kommenttiboksissa jo toivoi multa synnytyskertomusta. Oon miettinyt sen kirjoittamista monelta kantilta ja tullut siihen päätökseen, että se kokemus on niin henkilökohtainen ja tärkeä, etten halua sitä jakaa kaikkien kanssa. Luin raskausaikana useita synnytyskertomuksia netistä ja oon tosi kiitollinen siitä, että jotkut niitä kirjoittavat, niistä saa kuitenkin lisää henkistä valmiutta omaan koitokseen, mutta haluan sen tarinan pitää ihan vaan itselläni ja tietysti T:lla. Mutta lyhyesti voin sanoa, että synnytyksestä ei jäänyt mitään kammoa eikä pelkotiloja, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä. Tärkeintä on kuitenkin, että nyt kaikki on hyvin eikä synnytyksestä jäänyt kummallekaan pysyviä vaurioita.

Vauva-arki on ollut aikalailla sellasta kun etukäteen kuvittelinkin. Joka päivä sitä vaan hämmästelee tuota uutta tulokasta, onko se tosiaan meidän ♥ Ja mitä kaikkea kivaa tulevana kesänä pystytään yhdessä puuhaamaan :) Oletin, että oisin ihan hormonimyrskyssä synnytyksen jälkeen, mutta pääkoppa on onneksi pysynyt hyvin menossa mukana :D. Asiaan taitaa vaikuttaa sekin, että meillä menee yöt aika mukavasti ja T on ollut aktiivisesti mukana heti alusta alkaen tässä kaikessa. Yksin oliskin paljon raskaampaa. Ainut mikä hitusen rassaa mieltä on neuvot miten vauvaa pitää hoitaa :P Mua nyt ei oo mitenkään älyttömästi ees neuvottu tässä hommassa, uskon että lähipiiri tietää, että me kyllä avattasiin suumme jos ois jotain mielen päällä. Mä oon kuiteski ammatiltani terveydenhoitaja ja ollut lastenneuvolassakin hetken töissä ja harjotteluissa mm. äitiys- ja lastenneuvolassa, synnärillä ja vierihoidossa ja vaikka missä muuallakin, missä hoidetaan lapsia. Joten mulla on jo ennestään semmosta tietoa, mitä ihan tavallisella uudella äidillä ei välttämättä vielä ole. Enkä tällä halua mitenkään kehuskella, vaan ihan vaan sanon, että ammatinkin puolesta tiedän jo monenlaista :). Joten ehkä se risominen tuleekin juuri siitä, kun koen että osaan ja kykenen hoitamaan omaa lastani. Onko ketään muuta ottanut päähän neuvot, joita ei tarvita?!:P Mutta täytyy kyllä nyt vielä korostaa, että niitä neuvoja ei onneksi oo tullut mitenkään päivittäin, mutta kyllä ne muutamatkin kerrat vaan jää mielen päälle :D. Mutta onneksi tää elämä ei oo ihan niin vakavaa, vaikka välillä risookin ;)

Mutta nyt pitää lopetella ja alkaa grillaamaan, kun pikkumies on vielä unten mailla :) Palaillaan taas sopivan hetken tullen!:) Nauttikaahan tekin näistä aurinkoisista keleistä, ihanaa kun kesä on tulossa :)

PS. Mun kukkapenkis kasvaa näin upeita tulppaaneja ja narsisseja!:)