Erilaiset kasvatusperiaatteet

Olen jo pitkän aikaa miettinyt lapsen kasvatusta, siis sitä millaisia pääperiaatteita haluan meidän lapsen kasvatukseen tuoda mukaan. Varmasti pohdin näitä sen takia todella usein, että koen että minulta ei tule luonnostaan "se paras" tapa käyttäytyä :D. Hermostun nollasta sataan sekunneissa enkä aina ehdi laskea kymmeneen kun hermot palavat. Väsyneenä tämä reaktio tapahtuu vielä nopeammin. Mielestäni jokainen voi kuitenkin treenata tällaisia asioita, jos vain haluaa. Sen takia olen alkanut perehtymään näihin asioihin enemmän. Törmäsin netissä kiintymysvanhemmuuteen, joka tuntuu kiinnostavalta ja positiiviselta tavalta kasvattaa lasta. Täältä löydät lisää tietoa: http://kiintymysvanhemmuus.fi/

Pääperiaate tässä kasvatustavassa on, että:

" Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan vauvojen ja lasten hoitofilosofiaa, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ihmiselle lajityypillisellä tavalla. Tietyt vauvanhoitotavat ovat kiintymysvanhemmuusperheissä yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi perhepedissä nukkuminen, pitkä imetys, sormiruokaillen kiinteisiin ruokiin tutustuminen, kantoliinassa kantaminen ja runsaasti suorassa ihokontaktissa oleskeleminen sekä usein myös vessahädästä viestiminen. Näiden tapojen ajatellaan vastaavan vauvan biologisiin tarpeisiin ja tukevan turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista.

Kiintymysvanhemmuudessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea perusasenteesta lasta kohtaan, ei vain ulospäin näkyvistä toimintatavoista. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti sosiaalisia ja halukkaita yhteistyöhön, ja tarkoitusperiltään pohjimmiltaan hyviä. Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti. Oleellista on pyrkiä vastaamaan lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla.

Lempeä kasvatus on KiVa ry:n lanseeraama nimitys kiintymysvanhemmuudelle isompien lasten kasvatuksessa. Siinä keskiössä ovat lapsen ymmärtäminen, kunnioittaminen, empaattisuus ja rakentavat vuorovaikutustaidot. Aikuisen keskeinen tehtävä on lempeänä kasvattajana auttaa lasta tyydyttämään todelliset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa – myös ne, jotka poikkeavat lapsen sen hetkisistä haluista ja tahdosta. Vanhemman rooli on olla aito, tunteva ja toimiva ihminen, joka näyttää lapselle, kuinka omia tarpeita ja tunteita voi ilmaista hyväksyttävästi ja rakentavasti. Aikuinen antaa myös mallin siitä, kuinka ristiriitatilanteissa pyritään etsimään ratkaisua rauhanomaisesti neuvotellen. "

Huomasin, että aika moni näistä perusperiaatteista ihan käytännön tasolla on ollutkin meillä jo käytössä, kuten tuo perhepedissä nukkuminen (osittain, ei kylläkään enää kuin harvoin), pitkä imetys (mulle tuo vuoden verran imettäminen OLI pitkä imetys, varsinkin sen niukan imetysdieetin vuoksi, muuten olisin imettänyt luultavasti pitempäänkin, ja jos lapsi olisi ollut kiinnostunut imetyksestä päiväsaikaan myös isompana "vauvana" :D), kuten myös sormiruokailu ja kantaminen. 

Löysin myös facebook-ryhmän, jossa on ollut mukavaa lueskella vanhempien tapoja toteuttaa tätä kiintymysvanhemmuutta. Siellä voi kysyä neuvoja ja tukea hankaliin tilanteisiin tai kun vanhemmista tuntuu siltä, ettei toiminut ollenkaan Kivan mukaisesti. Erityisesti pidän siitä, että tässä kasvatustavassa pidetään tärkeänä sitä, että lapsen tunteita sanoitetaan ääneen ja kaikki tunnetilat ovat sallittuja. Esimerkiksi, kun lasta harmittaa kun ei saa kaupasta uutta lelua ja alkaa itkemään kaupan käytävällä. Silloin lapselle sanoitetaan, että "Sinua harmittaa, kun et saa uutta lelua. Kyllä saa harmittaa ja itkeä. Olisit niin kovasti halunnut uuden lelun. Nyt ei kuitenkaan osteta uutta lelua ja lähdemme nyt kotiin." Voi olla, että lapsi pistää silti ranttaliksi ja kaupasta lähdetään itkien, mutta silti olisi tärkeää antaa lapsen tuntea näitä tunteita. 

Toinen esimerkki voisi olla vaikka sellainen, että lapsi kaatuu ja satuttaa polvensa ja alkaa itkemään. Tällöin tulisi lohduttaa lasta esimerkiksi sanoin: "Kylläpäs kävi ikävästi, nyt sattui polveen. Sinua itkettää kun polveen koskee. Kohta se helpottaa, haluatko tulla äidin syliin." Vähän siis tähän tyyliin :) Tärkeää on tietysti myös sanoittaa ilonkin tunteita. 

En ole tosiaankaan tämän aihealueen expertti, itsekin vasta tutustumassa tähän kiintymyysvanhemmuuteen, mutta jokin tässä tuntuu hyvältä ja luontevalta :). Ja näistähän voi aina poimia vain ne itselle hyvältä tuntuvat asiat, ei tarvitse noudattaa prikulleen jokaista kohtaa. Ihmisiähän me vain ollaan kaikki, mutta aina voi yrittää olla pikkuisen parempi kasvattaja :).

Nyt haluaisinkin kuulla, että mietittekö te muut näitä asioita? Onko jollain jotain muita periaatteita mielessä lapsen kasvatukseen liittyen? Kuulisin todella mielelläni näitä ajatuksia! Halusin tuoda esille vain tämän yhden tavan, johon olen törmännyt. Oisko teillä vinkata jotain muita juttuja tähän aiheeseen liittyen? :)